lauantai 27. helmikuuta 2010

Lontoo, valkoista, osa 1











Valkoinen on nyt sisustuksessa ja vaatetuksessa in. Minä en pidä vitivalkoisesta, mutta luonnonvalkoinen, kerma, vanilja ja kellastunut ovat ihastuttavia värejä.

Värinäkö, jonka otin esiin eilen, on muuten synestesia, neurologinen aistien sekoittuminen. Se tarkoittaa sitä että sanat, kirjaimet, numerot jne nähdään värillisinä. Tämä on synestesian yleisin muoto. Myös musiikkia saatetaan nähdä väreinä tai tuntea makuina. Arvellaan että lapsena kaikilla on tämä taipumus, mutta sitten siitä opitaan pois. Joillakin ihmisillä tämä säilyy kuitenkin läpi elämän.

Joskus kuulee väitettävän että kirjainten yhdistäminen väreihin johtuu kirjainpalikoista joilla lapsena on leikitty tai aapisen värikkäistä kirjaimista. Kirjainpalikoissa kuitenkin on useita saman kirjaimen erivärisiä versioita ja nämä värit saattavat poiketa täysin siitä miten synesteetikko kirjaimet kokee.

Värikästä viikonloppua!

perjantai 26. helmikuuta 2010

Värinäkö

Siis tämä ei ollu kysymys, vaan väri-näkö. Enkä nyt tarkoita puna-vihersokeutta tai mitään muutakaan konkreettista silmin nähtävää.


Vaan että R on punainen, T on hyvin tumma, ehkä sininen, V on vaaleansininen, H ruskea... Ja sunnuntai kirkkaan keltanen, keskiviikko oranssinkeltanen...


Kysynkin nyt teiltä, jotka luette blogiani, että kuinka monelle tämä on tuttua ja kelle ihan huuhaata?


Kommentin voi jättää nimimerkillä, eikä kirjautumista tarvita. Olisin hyvin kiitollinen vastauksista!


Selitys tulee ensi kerralla! ;)

torstai 25. helmikuuta 2010

Ilmoitus

Olen tänään valmis vierashuoneen kanssa! Vihdoin!!


Ensin luulin että siinä kaikki, kunnes älysin että vielä noin 9 huoneessa (kuisti mukaanlukien) on enemmän tai vähemmän valmistelemista, ennenkuin on valmista.


Viimeaikoina olen ihmetellyt mihin tungen kaikki esineet joita tuntuu pursuavan kaikkialta. Keräilyvimma hiukan laantuu tälläisessä ähellyksessä.


Vanhoja luita kolotti kaiken jälkeen. Pelkkä ajatus tulevista projekteista saa luuvalon kajastamaan...

keskiviikko 24. helmikuuta 2010

Lontoo, punaista










Kun olin pieni, tuttava kysyi lempiväriäni. Muistan sen hetken selvästi. En ollut koskaan ajatellut moista ja hämmennyin. Hän koetti auttaa; minkä värisiä vaatteita mieluiten pidän? Äh, ei meillä koskaan kysytty minkä värisen vaatteen haluan, en ainakaan muista. Lopulta pinnistin ja päädyin siihen että punainen se varmaan on. Kai. Tuttava luuli sitten siitä eteenpäin etten muusta välitäkään kuin punaisesta. Höh. Mietin kauan että PITÄÄKÖ ihmisellä olla lempiväri?

Sittemmin on ollut musta kausi, mustaa ja neonvärejä yhdessä. Sitten värien sekamelskaa, niin etten koskaan ajatellut sopiiko joku jonkun kanssa yhteen.
Oli sellainenkin vaihe että tykkäsin maaväreistä ja mausteväreistä. Luonnon väreistä.

Tekstiilikoulussa yllättäen suunnittelin lähes pelkästään vaaleita töitä. Valkoinen, kerma, kellastunut, luonnonvalkoinen, pellavan vaaleat sävyt; mitä ihania värejä! Johtui kai stressaantumisesta etten jaksanut katsella värejä. Heti perään rakastuin 60-luvun kaikkein iloisimpiin väreihin. Loistavien painokankaitten aikaa!

Nyt kaikki on tullut takaisin. Luonnonvärit, kermanvaaleat, oliivi, harmaa, iloiset ja raikkaat räiskyvät värit, vihreät, violetti, musta. Tilanteen mukaan viihdyn kaikenlaisissa väreissä. Ristiriitaisuus se kai on luonteeni yksi keskeinen osanen...

tiistai 23. helmikuuta 2010

Lontoo, liikkeitä, osa 1











Huiskin turistibussin kattopaikalla kätevästi ympäri Lontoota. Kiersimme kahtena päivänä kaksi eri reittiä tällä bussilla, joka ajaa säännöllisellä aikataululla. Tietyiltä merkityiltä pysäkeiltä voi pompata kyytiin. Hinta sisältyy metron muutaman päivän turistilippuun. Samoin hintaan sisältyy pieni risteily Thamesilla, mutta älysimme asian liian myöhään käyttääksemme tätä palvelua.

Turistiajelua suosittelen lämpimästi. Opas oli hauska ja suunnilleen kaikki oleellinen tulee nähty noin 1½ tunnin ajelulla. Jos on hyvä ilma (kuten meidän 5 päivän matkallamme toukokuun alussa; oli helle joka päivä!) voi bussin toiseen kerrokseen kivuta istumaan katottomille paikoille. Kuvaaminenkin onnistuu yllättävän hyvin.

Pienelläkin budjetilla matkan voi tehdä jos käyttää Ryanairia ja varaa hotellin Booking.com -sivustolta, jossa hotellit voi järjestää hintajärjestykseen. Löysimme hyvän hotellin (jossa wc/suihku sisältyi huoneeseen) Paddingtonista (vain kolmisen km ydinkeskustasta) todella huokealla. Hotellimme maksoi 65£/ yö kahdelta hengeltä yhteensä. Suomessahan tuo summa on korkeampi ja peritään "per henkilö", eikä "per huone" -kuten monissa muissa Euroopan maissa. Lennot maksoivat 175€ yhteensä molemmilta.

Ja huomattavasti halvemmallakin pääsee, jos väijyy Ryanairin tarjouksia ja ottaa vaikka hostellin hiukan kauempaa. Metrolla on todella vaivaton liikkua, jonka todistaa jo sekin että minä ajelin siellä kuin kotonani, vaikka en ole ajellut edes Helsingin metrossa sitä ennen. Metron turistilippu ei paljon maksanut, joten siinä oiva kulkupeli huokealla.

Ainut asia jota haluan korostaa, jos matkustat Ryanairilla Lontooseen; varaa pois lähtiessä KUNNOLLA aikaa lentokentälle. Junamatka kentälle kestää yllättävän kauan ja kentällä voi tulla odottamattomia käänteitä eksymisen tai "tiski suljetaan 20min kuluttua" -tiedotuksen merkeissä, kun seisot pitkän jonon hännillä! Me varasimme hotellilta lähtemisen ja koneen starttaamisen välille aikaa noin 5 tuntia, mutta ehdimme silti hiukan liian täpärästi. No nämähän on tämmöisiä vähän matkustaneen höpinöitä... :) Hyvää matkaa!

P.S. Jos joku tämän innoittamana päättää lähteä Lontooseen, toivon kommenttia matkan onnistumisesta ja omista kommelluksista! Ja kysellä voi mitä mieleen juolahtaa.

maanantai 22. helmikuuta 2010

Tikusta asiaa











Viikonloppuna ostin kasoittain vanhoja tulitikkuaskeja, joista muutamissa oli vielä tikut jäljellä. Ja lisäksi perheeseen tuli Frisco-aski, inkkarinkuvallinen tupakka-aski, sekä Klubi-aski. Ei kuitenkaan pilli-klubia, vaan ihan tavallista klubia, jossa ei ole filtteriä, eikä pilliä. Vaan pääasia mielestäni oli se että joku oli laskenut jotakin Klubi-askin kanteen. Klassista! Ja se että aski oli auki, mutta ei kuitekaan ihan tyhjä. Hienot Klubi-logot tupakkapapereissakin.

Päivän kuvat ovat aikaisemmin keräämistämme tikkuaskin etiketeistä. Jotakin hohtoa niissä vaan on. :)

lauantai 20. helmikuuta 2010

Levollista










Tämä huikea rakennus löytyy Liettuasta. Aika huonossa kunnossa oli, mutta uskalsimme juuri kiivetä ovelle kurkkimaan. Aika kiva olis asustella...

perjantai 19. helmikuuta 2010

Melkein pihalla






Kari Väänäsen esittämä kiinteistövälittäjä sanoo mielestäni hyvin elokuvassa Juoksuhaudantie, että "me emme myy taloja, me myymme mielikuvia". Ja sitten jotenkin niin että pienet asiat ovat merkitseviä; kuten suojelusenkeli-taulu seinällä, narisevat vintin portaat ja lasikuisti. Vaikka sillä kuistilla ei juoda kahvia kuin kerran vuodessa, mielikuva siitä vaikuttaa ostopäätökseen. Saipa hän vielä roolista vuoden kiinteistövälittäjä-palkinnon. Loistavaa! Juuri noinhan se menee.

Kuvissa kuisteja Venäjän Karjalasta.

torstai 18. helmikuuta 2010

Hiipparointia hissukseen

Yleensä kello näyttää enemmän kuin luulisi sen olevan, MITÄ onko kello jo noin paljon! Mutta jostain syystä viimeaikoina se on ollutkin vähemmän kuin olen luullut. Miten armollista! Saada lisäaikaa tunti tai pari päivässä. Kaipaisin myös lisäviikonloppuja ja syksyn lyhennystä ja kesän pidennystä.



Tukka pursuten aion nyt lähteä tepastelemaan ulkoilmaan. Menen lempikävelylenkilleni kuvaamaan yhden kauniin kuistin ainakin. En vain malta olla sisällä, vaikka tekemättömiä töitä on paljon. Mutta tälläistä aurinkoa olen väijynyt jo yli viikon. Nyt on tartuttava hetkeen!

keskiviikko 17. helmikuuta 2010

tiistai 16. helmikuuta 2010

London Calling

Matkalla Lontoossa toukokuussa 2008, Aatun ja Annan jäljillä.




Näkymä hotellista. Kuvan alareunassa näkyvä musta palkki on jonkun pienen kerrostalon katto. Talon parvekkeella asukkaat nauttivat aamiaistaan, katsellen nuhjuiseen ja ahtaaseen sisäpihaan joka oli hotellimme takapihaa. Taustalla sairaala...


...St Mary's hospital, jossa muuten William ja Harrykin ovat syntyneet.


Cambridge Terrace, kerrostalot 1820-luvulta. Täältä etsimme Annan osoitetta.


Ennen yksityiskohdatkin olivat kauniita. Suomalainen Anna asui jossain näillä kulmilla.




Tällä sisäpihalla taloudenhoitaja Anna asui 1. maailmansodan aikaan. Mahtava olo! Lontoonmatkan toinen päämäärä on saavutettu; olemme askeleen lähempänä Annaa.