Aina matkalla parhaat päivät ovat ne ensimmäiset. Kun kaikki on vielä edessä. Kun kaikki ovet ovat avoinna, eikä tiedä mihin seikkailuihin voi joutua. Matkalla minut valtaa hillitön näkemisen ja kokemisen jano. Eteenpäin! Samalla haluaisin jäädä liian moneen paikkaan. Kuvat on otettu Vironmatkan toiseksi viimeisenä ja viimeisenä matkapäivänä.
Kuvat on otettu viime kesänä Virossa, eräässä pienessä kylässä, jossa asuu venäläisiä hyvin köyhissä oloissa. Erään aikakauden muistona tällaisia rakennuksia on vielä jäljellä, tosin tyhjillään ja rapistuneena.
Lasinpuhallusta, sen jännitystä ja onnistumisen riemua. Suunnitelmat olivat suuret, mutta toteutukset pieniä. Joskus kuitenkin ehkä uudelleen.
Omenamaljakko oli ainoa jonka toteutin suunnitelman mukaisesti.
Tämä maljakko oli noin 5 cm korkeampi aluksi, mutta jäähdytysuunissa tapahtui jotakin mystistä ja yläosa halkesi. Maljakko oli pakko katkaista ja hioa matalammaksi.
Paperipainoja olikin sitten kiva väsätä. Kukapa nyt ei lasimöykkyjen kanssa onnistuisi... Oikeanpuolimmainen on profiloitu muotissa ja sisällä on meduusan näköinen kuplapilvi.