Karkauspäivänä karataan

Karkauspäivän kunniaksi karkasin hiukan vapaapäivää viettämään.

Muuten tuntuu aika staattiselta tämä olo ja elo.

Olen kuin Hidas Hippo konsanaan.

The Housewife will find spring cleaning a pleasure...

.

...if she wears this becoming Overall, crossing over at the back. (picture 1)

Kaikki on siis kiinni kostyymistä!

Sittenkin.

 




 

Weldon's Ladies' Journal, 1924

 

Joulun poiskorjaus

En ole koskaan laittanut joulukoristeita kaappiin näin myöhään!

Mutta parempi myöhään kuin ei ollenkaan.

Eräs värikäs ruotsinopettajani kertoi aikanaan että hän pitää joulukuusta juhannukseen asti.

Mietin samalla kun oksin omaa kuusta kakluuniin, että mitä siitä olisi muka jäljellä kesällä.

Mahtoiko rouva opettaja vain huijata meitä hyväuskoisia lapsiparkoja...



Iloista sunnuntaita!

Päivät pitenevät, tuntuu kuin valoa ja värejä olisi enemmän, kuin näkisi uusin silmin!

Iloista, piristävää ja puuhakasta sunnuntaita kaikille!

Matkalla jossain päin Britanniaa, osa 1

Viime syksynä vietimme Englannissa todella mieliinpainuvan viikon, josta ryhdyn nyt julkaisemaan kuvasarjaa.

Kuva on Stanstedin kentältä.

Viron rannassa

.















.

Juthbackan rompetori

Aarteita joka makuun.

Puunatut edestä ja takaa

Säihkyviä autokaunottaria ja -komistuksia voi loppukesästä mennä ihailemaan Uudenkaarlepyyn Juthbackan markkinoille. Myyntialueen vieressä on vintageautojen parkkipaikka, jossa nämäkin kuvat on otettu.

Hohtavia merkkejä

Jos ovat nämä autot kauniita, niin kyllä ovat yksityiskohdatkin!

Merkki kuin karkki.

Moottoripyörätaidetta

Kerrankin jotakin muuta kuin pääkalloja tai alastomia naishahmoja.

Näiden kuvien edessä pysähdyin ja ihailin.

Kuvasin ja liikutuin.

Kuvat on otettu Uudenkaarlepyyn Juthbackan markkinoilla 2011.

Romperakkaus

Kyllähän nää vaan aika hellyttäviä on.

Kultakalakuume

Tällaisen kultakalan minäkin haluaisin! Kuvat on otettu Uudenkaarlepyyn rompepäivillä (vintage-autojen parkkipaikalla)  Juthbackassa kesällä 2011.

Perheessä on podettu kauniitten jenkkiautojen kuumetta viimeaikoina muutenkin...

Mistä tulee hullu hatuntekijä

Olen lukenut jostain että entisaikaan hatuntekijät käyttivät niin myrkyllisiä aineita  työssään, että he tulivat jossakin ammatin vaiheessa hulluiksi. Aika kummallista ja surullista.

Weldon's Ladies' Journal march 1924

Karua

Karua ja kaunista II

Karua ja kaunista I

   

Naama ajast' aikaan

Nykyään ihmisillä on aika monta profiilikuvaa erilaisissa tilanteissa käytettäväksi.

(Saati niitä päänvaivaa tuottavia salasanoja ties mihin kirjautumisiin!)

Eipä vähimpänä suunnatonta innostusta herättänyt "naamakirja". Tai yhä suositumpi blogin pitäminen. Pienellä vaivalla ihmisen voi lähijoukkoineen profiloida yllättävän kattavasti. Eli kartoittaa lähes kenen tahansa asuinpaikka, perhesuhteet, ystävät, mielenkiinnon kohteet, työ, elämäntyyli jne. Eipä siinä mitään.

Mutta mutta.

Kuka tahansa oppii profiloimaan kenet tahansa. 

Sukututkija käyttää samaa taktiikkaa salapoliisintyössään.

Poliisi profiloi vakavan rikoksen tehneitä vapaalla jalalla olevia rikollisia.

Utelias naapuri tai työkaveri tai koulukaveri vuosien takaa voi tehdä saman. Sekin on vielä ihan ok, kunhan aie on hyväntahtoinen.

Kuitenkin välillä motiivina on kyltymätön uteliaisuus, kateus, pahantahtoisuus, viha, kosto tai sairaan mielen pakkomielle.

Ajatus on aika häiritsevä, pelottavakin.

Toistaiseksi asumme ainakin osittain lintukodossamme suojassa ja rauhassa. Vaan päivän uutinen pankkiautomaatin väärinkäyttämisestä herätti taas ajattelemaan, että oikeastaan se lintukoto on jotain jossa haluaisimme olla, mutta emme taida enää sellaista omistaa. Maailma on muuttunut aivan toiseksi kuin vaikka 80-luvulla. Vanhempien ihmisten on sitä ehkä vaikea käsittää. 

Henkilökohtaisesti tämä pohdinta johtaa siihen, että en ole ollenkaan varma haluanko elää ikivanhaksi niin kuin olen koko aikuisikäni haaveillut. Mahdanko uskaltaa?

Kaapinpäälliset

Vanhan kaapin päällä vanhoja esineitä;

 itsestään ritisevä lampaanmahapullo 1800-luvulta, jossa on pitkä kiemurainen halkeama,

rautalankakori ja ranskalainen vanha mahlapurkki riisillä ja kynttilällä täytettynä,

sekä vanha mahdollisesti kiinalainen pöydänjalan kappale kynttiläalustaksi tehtynä.

Eniten kuitenkin tykkään kaapin vanhoista laudoista, jotka olen maalannut valkoiseksi

 ja seinän tapetista, joka tuli esiin uuden tapetin alta vuosi sitten kovan työn jälkeen.

Kodin kummalliset ja pienet asiat ovat tärkeitä ja rakkaita.