Yllätyin siitä miten pieni Stonehengen kehä on. Ympärillä oleva peltoaukea ei myöskään ole kauhean suuri ja tasainen, vaan kumpuileva. Muinaishautojen täplittämä. Kivikehän lähelle ei pääse, ihmisiä on aivan valtavasti ja koko ajan on jonkun tassu tai masu kuvassa. Ihmeen kaupalla voi onnistua ottamaan kuvan jossa ei näy muita.
Elämys oli mennä viereiselle lammaslaitumelle ja tepastella muinaista Avenueta kohti kivikehää. Paikan päällä heräsi halu tulla tänne jonain kuuraisena talvipäivänä, katsella kehää auringon noustessa tai laskiessa. Huhuilla kiviä sumussa, ihastella paikkaa ukkosmyräkässä. Ihan vaan nauttia muinaisihmeestä luonnon ihmeiden kanssa, ilman ainuttakaan turistijoukkoa.