Löytö puutarhahommissa

Tänään teimme löydön viimeisiä lehtiä nurmikolta ja asfaltilta raapiessamme. Se kävi näin; aloimme leikata lapiolla asfaltin päälle kasvanutta nurmikkoa, kun huomasimme että asfaltin reuna on aikoinaan tehty sillä tavalla kaarevaksi että pihassa oleva vesi ohjautuu luruna ojaan. Päätimme kaivaa koko lurun osuuden ojan pohjalle saakka auki vuosien mittaan kertyneestä karikkeesta.

Vaan mitäpä oli ojan pohjalla? Yli 20cm paksuisen multakerroksen alla oli kuin olikin vuosikymmeniä sitten viimeksi nähty sadevesikaivon ritilä. Kaivoimme sen kunnolla esiin rinta rottingilla. Eipä ole edelliset asukkaat löytäneet, ei ole ojia perattu, ei!

(Haha, hyvä on paukuttaa henkseleitä kun kerrankin jotain saa aikaan! Ei olla mekään yhtään ojaa perattu koko täällä asumisaikana, ei ole tikkaita asennettu katolle vaikka ne rämähtivät alas jo toissakeväänä, ei ole kaiteita pesty, vaikka niitä viherryksestä päätellen voisi luulla köynnöskepeiksi...)

Pahoittelen jos joku luuli otsikon perusteella, että puutarhastamme löytyi roomalaisaikainen kaivo tai viikinkiaikainen venehautaus! Niitä odotellessa paukuttelen henkseleitä näistä pienemmistä aiheista. Kannattaa kuitenkin pitää peukkuja josko vaikka seuraavalla kerralla...