Asuisin mielelläni 1700-luvun talossa, tai vielä vanhemmassa jos mahdollista. Saksassa katselin vähän kateellisena talojen seinissä vuosilukuja jotka alkoivat luvuilla 16, 15 tai 14. Niissä asuttiin täyttä päätä. Jos vielä voisi toivoa niin sisätiloiltaan talo saisi olla mahdollisimman vähän sotien jälkeen remontoitu. Sekin vähä asiaa ymmärtävän ammattilaisen restauroimana. Ei siis lastulevyseiniä, muovitapetteja, kolminkertaisia ikkunoita alumiinipokilla ja suuriksi revittyjä huonetiloja. Rakastan pikkuruisia myhkäisiä huoneita pienillä moniruutuisilla ikkunoilla ja vinoja seiniä, kuluneita lattioita, vinksallaan olevia ovia...
Ylimmässä kuvassa on naapuritalo, jossa on oivallinen pizzeria. Muut kuvat ovat "minun talostani", joka on viimeisen kuvan kapea ja pitkulainen talo.
tiistai 14. syyskuuta 2010
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
ymmärrän täysin mitä tarkoitat :)
pistäydyin eilen ystävän talossa, jota remontoidaan rakkaudella ja vanhaa säilyttäen ja arvostaen. voi mitä aarteita siellä oli!
ja mikä pihamaa!
vihdoin voin kertoa tehneeni tunnustukseni, paljastukseni.- no, eivät nuo taida mitään yllätyksiä olla- mutta kiitos! hauska niitä oli tehdä! kun sais vuorokauteen tunteja lisää, ni ennättäs paremmin, sano tämä mummo!
voi hyvin- kirpakasta syksyä!
Ritva; Ihanaa, ymmärrät! Olen kerran käynyt 20-luvun talossa joka oli ihana ulkoapäin mutta karmea sisältä joskus tehdyn remontin vuoksi. Emme siis ostaneet sitä taloa! ;D
Katsonkin heti listasi! Äläs muuta sano, tunteja kun olis enemmän tai päiviä viikossa (niitä viikonlopun päiviä etenkin!) Mukavaa syksyä sinullekin!!
Lähetä kommentti