Kohta on taas aika

hämeenlinnan keskiaikamarkkinoiden! Tapahtuma alkaa tänään klo 14.00 ja päättyy sunnuntaina klo 17.00.

Kuvat on otettu viime vuonna.

























.

Charenceyn linna, Ranska

Taas uusi rauniolinna koluttavaksi! Kävelymatkaa linnalle tuli yllättäen aika lailla kun polku kiersi kukkulaa. Monet kerrat oli pysähdyttävä puuskuttamaan loputtoman tuntuisessa ylämäessä.



Linnasta näkyi kauemmas vain yksi hajonnut torni kukkulan rehevän kasvillisuuden seasta.



Kunnes yhtäkkiä metsässä oli seinä. Tältäkö se tuntuu kun on seinä vastassa? Onneksi sen voi kiertää tai mennä läpi. Tämä irrallinen seinä oli hiukan huvittava, sillä loput linnasta oli kuitenkin suhteellisen kaukana edessäpäin jyrkänteen reunalla.



Tornien jäännökset olivat vaikuttavia. Koetin kuvitella keskiajan ihmisiä pasteeraamassa tornihuoneissa. Melko juhlallinen olo. Mutta talvella varmasti aika kolkkoa ja kylmää.



Ikkunasta linnanherra on varmaan kurkkinut kylälle tämän tuosta. Kauniit lasinpielet. Minkähänlaiset kiemurat "ristikoissa" on ollut ja minkä väriset lasit tai peräti lasimaalaukset tässä on ollut...



Tässä kunnossa olevat rauniot pitävät seikkailijan tarkkaavaisena. Katso aina ensin katon tai oviaukkojen romahdusvaara ennen alle menemistä. Tarkista onko lattiassa aukkoja. Älä nojaa mihinkään. Älä kurkottele ikkunoista tai tepastele oviaukoista jyrkänteen reunan yli. Ihaile takkoja etäämpää, äläkä ainakaan työnnä päätäsi niihin. Kaikkia näitä varovaisuussääntöjä tekisi mieli innoissaan rikkoa, mutta on muistettava hengenvaara.



Linnalta poistuimme "oikotietä" suoraan rinnettä alas. Hmm, hyvä ajatus jos tahtoo että polvet joutuvat koetukselle, sillä joka askeleella meinaa vyöryä sammalen seassa olevan irtosälän mukana alas. Mutta on siinä puolensakin. Ainakin jos on kiinnostunut kaikenmaailman muinaisista roskista, kuten minä. Tämän kuvan kohdalta keräsin kivien ja tiilenpalasten seasta kourallisen astiankappaleita, korroosion lähes mustaksi muuttamaa ikkunalasia ja luuta. Kaikki nämä ovat joutuneet rinteeseen viimeistään 1600-luvun puolen välin tietämillä, kun linna on tuhottu. Ja viimeistään tässä kohdassa alkoi mielikuvitus laukata!

Liechtenstein

Tämän pienen maan läpi hujahdimme yhtenä iltapäivänä. Mutta eksyimme sentään pieneen lintutarhaan. Ja ainakin yksi linnakin maasta löytyy. Ostin metallisen suklaarasian jonka kannessa linna komeilee. Viimeinen kuva (linnasta) on otettu samaisen kaupan parkkipaikalta.

Feldkirch, Itävalta

Kaunis pieni kaupunki jossa pysähdyimme, sillä museolinna piti ehdottomasti kiertää.

Linnoitus Schlosskopf Itävallassa

Edelliseltä linnanrauniolta oli vain vajaan tunnin patikointi helppoa vuoristotietä myöten vielä ylempänä sijaitsevalle 1741 rakennetulle linnoitukselle. Voin tunnustaa että useamman kerran sillä patikkamatkalla pysähdyin puuskuttamaan ja ajattelemaan että en koskaan enää kävele vuoristossa tällaista matkaa - olkoon tietä tai ei.


Mutta näkymä oli kaunis ja vaivat unohtuivat perillä.


Linnoitus Schlosskopf taustanaan lumisateinen laakso.


Edellinen linnanraunio on yllättävän alhaalla, vaikkakin viereisellä kukkulalla.


Linnoituksen ikkunoissa poseeraili muutama 1700-luvun sotilas edelleen. Lisäksi kätketyistä kaiuttimista kantautui naurunhohotusta.


Muillakin on ilmeisesti ollut läkähtynyt olo perille päästessä, sillä mitään muuta modernia ei raunioissa ollut kuin juoma-automaatti - luonnollisesti!


Veikeän kotoinen ja kuitenkin eksoottinen olo tuli katsellessa Itävallan maisemia, joissa lähes pohjalainen latolakeus nojaili alppeihin.


Ajoimme tämän linan ohitse vähän liian kiireisinä poiketaksemme sisälle. Ehkä toisella kertaa.

Ehrenbergin raunioilla Itävallassa

Kolmannessa kuvassa näkyy tie, jonka varrella olevalta museolta kiipesimme mutkittelevaa vuoristopolkua linnalle.
Linnan vanhimmat osat on rakennettu 1293.