Mehut ja hillot

Taas tämä aika vuodesta...

Herkutteluksi...

... on kesän alku mennyt!

Tänään varaudun raparperipiirakan tekoon ja juomapuolella mojitoon. Jos olisi aikaa enemmän, tekisin taas itämaista vaikka joka päivä. Haaveilen siitä, että ruokakomerossa olisi aina chiliä, inkivääriä, korianteria, limeä, valkosipulia, kookosmaitoa...

Eilen pohdimme ruokapöydässä mikä olisi yksi ruoka, jota saisi syödä loppuelämän. No, yritin tietysti venkoilla; "Salaatti, jossa voisi olla lihaa tai kanaa tai katkarapuja, hedelmiä jne." Ei kelvannut; piti olla vain yksi, ilman variaatiomahdollisuutta. Höh. Pizza? Selkeää vastausta ei oikein muodostunut.

Yllättävän vaikea kysymys!

 

Hyvää kesäkuuta!

Niin paljon puuhastelua että ei tunnu ehtivän mitään kunnolla!

Olen kiihtyvällä huimalla vauhdilla edistynyt sukututkimuksen kanssa. Saanut kuvia kaukaisien aikojen sukulaisista roppakaupalla. Postipoika toi tänään kirjan jossa on esi-äidin veljestä artikkeli.

Olen keksinyt tänään ainakin 3 sellaista arkistoa johon pitää vielä ottaa yhteyttä. Teen muistilistaa tästä kaikesta, muuten sekoaisin saappaisiini.

Olen kylvänyt Virosta ostamiani siemeniä parvekelaatikoihin, kitkenyt tarhoja, kaivertanut entisten omistajien asettelemia tarhanreunuskiviä maan pinnalle jälleen, istuttanut kukkia ja perunoita. (istutetaanko perunoita?)

Olen ihmetellyt miten raparperi voi olla jo niin iso että siitä on pakko tehdä muutama satsi piirakkaa ja mehua heti alkuviikosta, kun saavun viikonlopun riennoista kotiin. Olen taivastellut kellarin vieläkin viime- ja edellisvuotisista mehuista ja hilloista notkuvia hyllyjä... ja miettinyt mihin mahtuvat ne uudet satsit, joita pian sinne taas jemmataan.

Hyvä alku kesäkuulle siis. Kivaa ja kiireistä!



Kevyttä herkuttelun jälkeen

.

Näinä päivinä alkaa pikkuhiljaa mässäilyt olla mässäilty. Enemmän vihreää teetä, enemmän liikuntaa ja vähemmän ylenmääräistä herkuttelua. Luonpa vielä viimeisen silmäyksen Virolaisen marketin tiskille, leivoksiin ja lihaan. Kuvat on otettu noin puoli vuotta sitten. Katsokaahan noita kilohintoja! Ja molemmilla tiskeillä on silmänruokaa aika tavalla! Leivostiski oli suurin milloinkaan näkemäni, vaikkain kuvassa siitä on vain pieni nykerö. Heippa herkut, nähdään joskus.








.

Huikaisevaa

.


Olen palannut juhlamatkalta kotiin toteamaan, että koko luonto (mukaanlukien puutarha sekä inhoamani pihakoivut) on sillä välin muuttunut hyvin kauniiksi. Myös juhlat olivat onnistuneet ja oli ihana nähdä kaikkia ihmisiä, joita en ole nähnyt vuosikausiin.

Öiset kävelylenkit olivat hyvin kauniita ja mieleenpainuvia ystävien kanssa. Kiitos niistä hetkistä teille!










.

Juuri tänään

.

...on se päivä kun syödään viimeiset joulusuklaat, joulukinkut, -laatikot, -kalat ja muut masuntäytteet. Eikä enää hetkeäkään huvita laittaa jouluruokia lautaselle. Pikapuoliin alkaakin sitten se jokavuotinen dieetti.





.

Kinkku

.

Tänään otan kinkun sulamaan pakastimesta. Yhtäkkiä iski ihan kauhea joulukinkkuhimo!







.

Piparkakut

.

Ensimmäinen piparkakkusatsi on tehty! Tuli syötyä taikinaakin taas, njam.








THILDAN SUOSIKKI-PIPARKAKUT:

100 gr siirappia
225 gr voita
200 gr sokeria
½ tl suolaa
1 tl neilikkaa
1 (luomu)appelsiinin raastettu kuori


Keitetään hetken ja jäähdytetään.


2 kananmunaa
n.500 gr jauhoja
2 tl soodaa


Lisätään kananmunat, jauhot ja sooda.
Taikinan annetaan tekeytyä yön yli.
Paistetaan 200 asteessa noin 5 minuuttia.







.

Lihansyöjät on parempia rakastajia

...sanotaan Virolaisessa leikkelepaketissa! Sehän oli pakko ostaa ja teksti laittaa jääkaapinoveen. Säilykepurkit on ostettu Venäjältä ihan vaan kauniin etiketin vuoksi. Peilin kautta kurkistus ruokailuhuoneeseemme.












.

Makuja, värejä

.
Kaipaan kermavaahtoon upotettuja tuoreita mansikoita.
Kellari on pullollaan hillotölkkejä ja mehua.
Tänään kaiverran kasvimaasta porkkanat ja juuripersiljat ja teen herkullisen sosekeiton. Olen testannut uuden teekaupan antimia ja olen tyytyväinen.

Torilla

Nyt on ihanan Ranskalais-Italialaisen torin aika taas Tampereella! Viimeksi ostin biisonimakkaraa, monenlaisia oliiveja, siirappisia hedelmiä ja elämäni parasta sinihomejuustoa. Mitähän nyt löytyy?

Kohta on taas aika

hämeenlinnan keskiaikamarkkinoiden! Tapahtuma alkaa tänään klo 14.00 ja päättyy sunnuntaina klo 17.00.

Kuvat on otettu viime vuonna.

























.

Herkuttelua Saksanmaalla

Ajattelin syödä välillä kevyesti, niin ettei päätös joka ilta pizzaan kallistuisi. Salaatti on tunnetusti naisten heiniä ja laihduttajan perusruokaa. Pöytäseurueen miespuolisia jäseniä vähän kyllä nauratti kun lautasellani oli 15 cm korkea keko keveyttä...


Ihmetystä herätti paikallisten syömäkulttuuri. Ensin paikalle soljuu solakoita henkilöitä jotka asettuvat pöytään. Alkajaisiksi he tilaavat samantapaiset salaatit kuin minulla kuvissa. Jokaiselle siis oma annos. Sitten he siirtyvät pääruokaan ja syövät isot pizzat. Jokainen omansa, kuinkas muuten. Kippaavat siinä samalla kannun viiniä palan painikkeeksi. Halpaa ja hyvää kuin mikä, mutta miten tämä on mahdollista? Siis se että nämä ihmiset ovat todellakin solakoita. Kateellisena tätä vain kummastelen.




Hotellin vieressä oli kaksi mainiota pizzeriaa 1700-luvun taloissa. Listalta saattoi valita "pienen", "keskikokoisen" tai "ison" pizzan. Viimevuodesta viisastuneena en tilannut kertaakaan isoa versiota, sillä tämä pienikin pursuaa pizzalautasen reunojen yli. Hintaa tälle pizzalle tuli 6,5 euroa. Seuraava koko oli vain 0,5 euroa kalliimpi.



Kirsikkajäätelöä, melonijäätelöä, amadeusjäätelöä, mantelijäätelöä, pistaasijäätelöä, omenajäätelöä... hintaan 75 snt/ pallo! (Suomessa vastaavalla rahalla saisi ehkä pienellä kahvilusikalla pyöräytetyn pallon?)