Lihansyöjät on parempia rakastajia

...sanotaan Virolaisessa leikkelepaketissa! Sehän oli pakko ostaa ja teksti laittaa jääkaapinoveen. Säilykepurkit on ostettu Venäjältä ihan vaan kauniin etiketin vuoksi. Peilin kautta kurkistus ruokailuhuoneeseemme.












.

Sellanen ol' Karjala

Rakas entinen Karjala

Isoäidilläni oli tuo kirja hyllyssä ja joskus hän selaili sitä hartaasti ja ikävissään. Ei tainnut koskaan Viipurin tyttö oikein hyväksyä että Suomen kulttuuripääkaupunki meni sen siliän tien. Murrekin pysyi vahvana toisilla murrealueilla asuessa kuolemaan saakka.

Sitä Viipuria haikaillessa laitan tähän hiukan sinisiä otoksia Venäjän Karjalasta, Jyskyjärveltä ja Paanajärveltä. Siellä vanhojen kanssa (karjalaa) puhuessamme, saimme kuulla heiltä miten ennen oltiin samaa kansaa, ennen kuljettiin poikki rajan ja kaikki oli hyvin.

Sitten tuli RAJA, tuli pakkosiirrot, muukalaiset kylän toisia puolikkaita asuttamaan. Ei voi luottaa enää, ei ovia pitää lukotta. Ristiriita kylissä oli selvä. Suomalaismatkaajat saivat yöpaikan karjalaismummoilta ja he rahaa ja tuliaisia meiltä. Vaan muukalaiset kieltä osaamattomina katsovat sivusta. Pakotettu juurettomuus taitaa olla yksi isoja ongelmia koko maailmassa. Siitä juontaa paljon ja se näkyy sukupolvien ajan.

Melkein pihalla

Kari Väänäsen esittämä kiinteistövälittäjä sanoo mielestäni hyvin elokuvassa Juoksuhaudantie, että "me emme myy taloja, me myymme mielikuvia". Ja sitten jotenkin niin että pienet asiat ovat merkitseviä; kuten suojelusenkeli-taulu seinällä, narisevat vintin portaat ja lasikuisti. Vaikka sillä kuistilla ei juoda kahvia kuin kerran vuodessa, mielikuva siitä vaikuttaa ostopäätökseen. Saipa hän vielä roolista vuoden kiinteistövälittäjä-palkinnon. Loistavaa! Juuri noinhan se menee.

Kuvissa kuisteja Venäjän Karjalasta.

Kaksittain

Hyvää ystävänpäivää kaikille! Palaan sunnuntaisarjan merkeissä, ennen sitä viikonloppu äijämeiningillä puolijoukkueteltassa.










Kuvat on otettu Venäjän Karjalassa Jyskyjärvellä ja Paanajärvellä.