Näytetään tekstit, joissa on tunniste Karjala. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Karjala. Näytä kaikki tekstit
tiistai 27. heinäkuuta 2010
torstai 3. kesäkuuta 2010
Kissan päivät
Olen miettinyt mikä eläin haluaisin olla. Ehkä kotka, ylhäisyyksissä liitelevä vapaa lintu jolla ei juuri ole vihollisia. Tai mahdollisesti jänis, ruohometsän kansaa. Mutta yleensä kuitenkin kissa voittaa tämän arpajaisen. Itsenäinen jääräpää ja läheisyysriippuvainen yhtä aikaa. Epäluuloinen ja luottava. Sosiaalinen ja epäsosiaalinen. Hiipivä ja vaaniskeleva omien polkujen kulkija. Rakastaa lämpöä; aurinkoa tai saunaa. Nukkuminen ja syöminen ovat lähellä sydäntä. Monta kohtaa menee yksiin oman luonteeni kanssa.

Kuvan kissa on Karjalasta, Paanajärveltä. Lampaiden ja lehmien kanssa samoilla kyläteillä pyöriskelevä katti. Jonkun mummon omistama ehkä.
Mikä eläin sinä olisit?
Kuvan kissa on Karjalasta, Paanajärveltä. Lampaiden ja lehmien kanssa samoilla kyläteillä pyöriskelevä katti. Jonkun mummon omistama ehkä.
Mikä eläin sinä olisit?
torstai 18. maaliskuuta 2010
Rakas entinen Karjala
Isoäidilläni oli tuo kirja hyllyssä ja joskus hän selaili sitä hartaasti ja ikävissään. Ei tainnut koskaan Viipurin tyttö oikein hyväksyä että Suomen kulttuuripääkaupunki meni sen siliän tien. Murrekin pysyi vahvana toisilla murrealueilla asuessa kuolemaan saakka.
Sitä Viipuria haikaillessa laitan tähän hiukan sinisiä otoksia Venäjän Karjalasta, Jyskyjärveltä ja Paanajärveltä. Siellä vanhojen kanssa (karjalaa) puhuessamme, saimme kuulla heiltä miten ennen oltiin samaa kansaa, ennen kuljettiin poikki rajan ja kaikki oli hyvin.
Sitten tuli RAJA, tuli pakkosiirrot, muukalaiset kylän toisia puolikkaita asuttamaan. Ei voi luottaa enää, ei ovia pitää lukotta. Ristiriita kylissä oli selvä. Suomalaismatkaajat saivat yöpaikan karjalaismummoilta ja he rahaa ja tuliaisia meiltä. Vaan muukalaiset kieltä osaamattomina katsovat sivusta. Pakotettu juurettomuus taitaa olla yksi isoja ongelmia koko maailmassa. Siitä juontaa paljon ja se näkyy sukupolvien ajan.





Sitä Viipuria haikaillessa laitan tähän hiukan sinisiä otoksia Venäjän Karjalasta, Jyskyjärveltä ja Paanajärveltä. Siellä vanhojen kanssa (karjalaa) puhuessamme, saimme kuulla heiltä miten ennen oltiin samaa kansaa, ennen kuljettiin poikki rajan ja kaikki oli hyvin.
Sitten tuli RAJA, tuli pakkosiirrot, muukalaiset kylän toisia puolikkaita asuttamaan. Ei voi luottaa enää, ei ovia pitää lukotta. Ristiriita kylissä oli selvä. Suomalaismatkaajat saivat yöpaikan karjalaismummoilta ja he rahaa ja tuliaisia meiltä. Vaan muukalaiset kieltä osaamattomina katsovat sivusta. Pakotettu juurettomuus taitaa olla yksi isoja ongelmia koko maailmassa. Siitä juontaa paljon ja se näkyy sukupolvien ajan.
Tunnisteet:
Jyskyjärvi,
Karjala,
Paanajärvi,
talot,
Venäjä
perjantai 19. helmikuuta 2010
Melkein pihalla
Kari Väänäsen esittämä kiinteistövälittäjä sanoo mielestäni hyvin elokuvassa Juoksuhaudantie, että "me emme myy taloja, me myymme mielikuvia". Ja sitten jotenkin niin että pienet asiat ovat merkitseviä; kuten suojelusenkeli-taulu seinällä, narisevat vintin portaat ja lasikuisti. Vaikka sillä kuistilla ei juoda kahvia kuin kerran vuodessa, mielikuva siitä vaikuttaa ostopäätökseen. Saipa hän vielä roolista vuoden kiinteistövälittäjä-palkinnon. Loistavaa! Juuri noinhan se menee.
Kuvissa kuisteja Venäjän Karjalasta.
perjantai 12. helmikuuta 2010
Kaksittain
Hyvää ystävänpäivää kaikille! Palaan sunnuntaisarjan merkeissä, ennen sitä viikonloppu äijämeiningillä puolijoukkueteltassa.



Kuvat on otettu Venäjän Karjalassa Jyskyjärvellä ja Paanajärvellä.
Kuvat on otettu Venäjän Karjalassa Jyskyjärvellä ja Paanajärvellä.
Tunnisteet:
Jyskyjärvi,
Karjala,
Paanajärvi,
valokuvaus,
Venäjä
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)