Rakas entinen Karjala

Isoäidilläni oli tuo kirja hyllyssä ja joskus hän selaili sitä hartaasti ja ikävissään. Ei tainnut koskaan Viipurin tyttö oikein hyväksyä että Suomen kulttuuripääkaupunki meni sen siliän tien. Murrekin pysyi vahvana toisilla murrealueilla asuessa kuolemaan saakka.

Sitä Viipuria haikaillessa laitan tähän hiukan sinisiä otoksia Venäjän Karjalasta, Jyskyjärveltä ja Paanajärveltä. Siellä vanhojen kanssa (karjalaa) puhuessamme, saimme kuulla heiltä miten ennen oltiin samaa kansaa, ennen kuljettiin poikki rajan ja kaikki oli hyvin.

Sitten tuli RAJA, tuli pakkosiirrot, muukalaiset kylän toisia puolikkaita asuttamaan. Ei voi luottaa enää, ei ovia pitää lukotta. Ristiriita kylissä oli selvä. Suomalaismatkaajat saivat yöpaikan karjalaismummoilta ja he rahaa ja tuliaisia meiltä. Vaan muukalaiset kieltä osaamattomina katsovat sivusta. Pakotettu juurettomuus taitaa olla yksi isoja ongelmia koko maailmassa. Siitä juontaa paljon ja se näkyy sukupolvien ajan.

Kaksittain

Hyvää ystävänpäivää kaikille! Palaan sunnuntaisarjan merkeissä, ennen sitä viikonloppu äijämeiningillä puolijoukkueteltassa.










Kuvat on otettu Venäjän Karjalassa Jyskyjärvellä ja Paanajärvellä.