Vanhakin koira joskus oppii...

Olen oikein riehaantunut ja ylittänyt itseni! Nyt joku ajattelee, että se on taas tehnyt jonkun villin sukututkimuslöydön, mutta ei sinne päinkään! Tosin sukulaisiin tämäkin liittyy siten, että olen lähdössä sukuloimaan. Mutta se varsinainen ylitys tapahtui siinä, että menin ja ostaa täräytin lipun NETISTÄ bussiin! En ole eläissäni ostellut lippuja netissä, en junaan, enkä bussiin, enkä mihinkään muuhunkaan lipulliseen toimintaan. Osittain siksi, että tuhahtelen bittirahalle, samoin kuin kaiken maailman korteillekin. Tuohi on tuohta, kahisevaa, eikä mitään höpö-höpö-sähköjonoja. Jääräpäisesti maksan kaiken aina selvällä rahalla. Mikäli sitä on. Niin, ei pidä nyt luulla, että tässä sitä vaan ostellaan ja levitellään seteleitä! Hah haa - mikä ajatus!

Mutta vallanhan eksyn tässä aiheesta. Se bussilippu nimittäin; oli helppo ja mukava ostaa lippu kaikessa rauhassa kotokolosta käsin. Sitä paitsi säästin lipun hinnassa yli 20 euroa! Sehän on jotain! Tämä se alkaakin matkustella oikein olan takaa! Jos melkein 200km taittuu kolmella eurolla, niin jopas! Sukulaiset varokaa; täältä tulee maalaisserkku riesaksenne useammin kuin ehditte kissaa sanoa. On tämä hienoa tämä kehitys. Makeata oikein.

(Vallanko tässä rikastumaan alkaa...?)

   
 

Kiitävä aika

Elän suunnilleen elo-syyskuun vaihdetta, joten on aivan mahdoton ymmärtää että pian on jouluvalmistelujen aika. Sokoksella oli tänään jo joulukoristeita esillä.

Päivät menee liian nopeasti. Töissä on vain hujaus edellisestä tauosta, kun pomo jo ajaa meidät uudelle tauolle. Illat menevät vielä nopeammin. En ehdi mitään.

Viikonloput kiitävät nopeammin kuin valo. Talvi tässä on edessä, pakko uskoa. Joulu kohta takana. Kesään tuskin ehtii tarttua kun on jo uusi syksy.

Suomessa eletään kalenterihuijauksessa. Tämä ei liity aikaan vaan rahaan; vaikka ostaisi miten pienen ja mitättömän taskukalenterin, sen hinta on päätä huimaava. Saati sitten että ostaisi jonkun tosi kivan kuvitetun opuksen ensi vuodelle.

Englannissa ei tälläistä ole. Ostin ihanan vihreäkantisen pienen taskukalenterin punnalla. Onko kuunaan sellaista täällä kuultu!



Haluaisin tähän blogiin enemmän kirppislöytökuvia ja vintagea, antiikkia ja muuta rompetta. En vaan ole ehtinyt kuvaamaan oikein mitään pitkään aikaan. Tai valkkaamaan kuvia koneelta. Tähän hätään kuitenkin yksi kiva löytö; Naantali-paperipaino.

Naantalista tekee mielenkiintoisen se seikka, että eräs esi-isä on sieltä kotoisin.

Niinpä tietysti.



Turun turuilla ja toreilla

Työkaveri totesi, että minä hahmotan maailmaa esi-vanhempien kautta.

Sehän on aivan totta! Kukaan ei ole sanonut niin aiemmin,

enkä ole itsekään tullut ajatelleeksi niin.

Tässä kuva Turusta, koska Turku on tärkeä paikka;

yksi esi-vanhempien kotikaupungeista.



Kaupungissa

Molemmat kuvat Suomen mittakaavassa suuresta kaupungista.

 

Kesäaamun säteet

On sellainen olo, että auringon säteet tuovat nyt symbolisesti voimaa,

monessakin mielessä!

 

Kaunis ja kujeileva Tartto

Tänäkin kesänä Tartossa käytiin. Syötiin tavan mukaan hyvät pizzat ja kuvattiin vähän kaupunkia ja kävin lempiputiikissani ostamassa pitkät kuvioidut villasukat.

Kun Irma ja Tauno tulivat ovella vastaan

Melkein pökerryin innostuksesta!

Passion to learn

Leikataan ääriviivoja myöten

Sellaista oli elämä Kruununhaassa 1860-luvulla

Tähän taloon palaan aina yhä uudelleen.

Alexander Wickholmin perhe on asunut talossa, joka on nyt museona. Perhe osti talon 1859, joten sopii että museon sisustus on valittu 1860-luvun kodin tyyliin.

Se, miksi talo kiinnostaa minua niin paljon, selittyy sillä, että esiäitini Matilda on asunut naapurustossa 1840-, 1850- ja 1860-luvuilla. Alexander Wickholm oli ruiskumestari, kun taas Matildan isäpuoli oli rakennusmestari. Voin siis otaksua, että koti oli samankaltainen. Yhteiskuntaluokka oli kutakuinkin sama, kuten aika ja paikkakin. Voisi sanoa, että tämän lähemmäksi en pääse Matildan lapsuudenkotia!

Matildan äidin perukirjasta vuodelta 1854 voin kurkistella heidän esineitään tarkemmin. Ei kovin ylenpalttista. Mutta Matildan äitipuolen perukirjassa 1870-luvulla mammonaa on jo paljon enemmän. Perheessä on tapahtunut tällävälin siis huomattavaa vaurastumista.

Tänään oli oikea Matilda-teemapäivä; kävin sukulaisen kanssa hautausmaalla, jonne mm Matilda on haudattu, Matildan synnyinkodin pihassa, sekä kartanolla, jossa Matilda on kasvatettu 1850-60-lukujen taitteen tietämillä. Käyskentelimme kartanon puutarhassa ja pääsimme jopa rakennuksen sisälle ystävällisen oppaan johdolla.

Ihana päivä siis!

Lämmintä punaista

Kiemuraisilla kujasilla

 

Henkäys vanhoilta kujilta

Unelmointia Porvoon kujilla

Teekupposella Porvoossa

Mitä näen...