Talo vm 1760

Jos olisin Joulupukki, asuisin kyllä kernaasti juuri tässä talossa.

Miksei muutenkin... oiskohan se myynnissä?

Varmaan halpa, kun on niin vanhakin.

Ukko-Falanderin talo

Vanha Vaasa kätkee sisäänsä kauniin vanhan talon, jonka on rakennuttanut asuintalokseen Abraham Falander vuosina 1780-81. Käväisin pihassa töllistelemässä tammikuun alussa ja nappasin samalla muutaman kuvan. Ilman häntä en olisi minäkään ollut ensimmäisessä työpaikassani. Voisi melkein sanoa että hän oli työnantajani, tai ainakin kummitteli paikalla jos ei muuta. Muistoissa elelet ukko-Falander!

Kovero

Tämän kuvasarjan tunnelma vastaa tämänhetkistä tunnelmaa, kun kurkkaa ulos.

Vähän apea, koleankalsea ja odottava.

Sandy ja Pyry

Seuraan mielenkiinnolla hirmumyrsky Sandyn liikkeitä jenkkilässä. Kuullessani metrotunneleiden täyttyneen vedellä, tuli ensimmäisenä mieleen ne kaikki asunnottomat, jotka asustelevat vanhoissa käytöstä poistetuissa metrotunneleissa ja muissa onkaloissa. Kuinkahan he pärjäävät? Tietävätkö edes vaarasta?

Enpä uskaltaisi oleilla pilvenpiirtäjien yläkerroksissa juuri nyt. Tuskin uskaltaisin muutenkaan kivuta 10 kerrosta korkeammalle. Minusta se on luonnoton tapa asua. Eikö me kerran olla jo laskeuduttu puista...

 

Muistuu mieleen muutaman vuoden takainen kotoinen lumimyrsky joka sattui sopivasti Pyryn päivänä. Ainakin Tampere oli silloin ihan sekaisin. Bussit jumittivat. Varmaan 80% ihmisistä myöhästyi töistä ja koulusta. Lunta satoi kymmeniä senttejä kovan tuulen kera pienessä ajassa.

Se ei kuitenkaan tuntunut vaaralliselta. Päinvastoin, ihmiset olivat melkein hilpeitä siitä pienestä poikkeustilasta kotunurkilla. Vieraat puhkesivat puhumaan bussipysäkeillä toisilleen. Päiviteltiin ja ihmeteltiin. Ja vähän ihasteltiinkin, ainakin salaa. Hyvä syy olla myöhässä tavallisesta arjesta!

Pakostakin tuli mieleen se mitä sanotaan sota-ajasta; että ihmiset tunsivat yhteenkuuluvuutta ja puhalsivat yhteen hiileen. Tärkeily sikseen. Autettiin toisia. Oltiin porukalla samassa jamassa.

Vai onkohan aika kullannut muistot?

Nämä kuvat nyt ei mitenkään liity aiheeseen, onpahan vaan Vanhan Vaasan kirkko, entinen hovioikeuden talo.

P.S. Ensilumi on lähes sulanut pois, mutta ylihuomenna on Pyryn päivä taas...

536 miljoonaa esi-isää

Laskin eilen että vuonna 1000 minulla (ja meillä kaikilla) on ollut reilut 536 miljoonaa esi-isää, elossa olevia siis. Aika kohahduttava luku! Tosin heistä varmasti suurin osa on ollut moninkertaisia esi-isiäni, siis sama henkilö sukupuussa useassa paikassa. On arvioitu että Suomessa oli silloin noin 50 000 ihmistä. Heistä suurin osa on siis moninkertaisia esi-isiä ja loput esi-isäni ovat ulkomaalaisia. Laskelma perustuu siihen että yksi sukupolvi on noin 30 vuotta ja sadassa vuodessa on pyöreästi 3 sukupolvea - tuhannessa 30. Konkreettinen laskeminen menee niin, että joka sukupolvi taaksepäin kaksinkertaistaa henkilömäärän. (Vanhempia 2 - isovanhempia 4 jne) Samalla kaavalla voi laskea esipolvet vaikka kivikaudelle saakka, jos siitä nyt on mitään hupia, kun väestömäärä on ollut kuitenkin paljon pienempi koko maapallolla. Karkeasti sanottuna ei tarvitse enää kysyä olemmeko sukua, vaan pohtia että mitä sukua olemme!

Yllättävä juttu!

Paijailen mielessäni...

...kaikkia vanhoja rakennuksia!

Kuulin tänään töissä, että joku oli polttanut työpaikkani lähettyvillä vanhan aitan pihastaan. Polttaja oli ostanut tilan hiljattain suvulta, jonka hallussa tila oli ollut iät ja ajat ja sitten päättänyt polttaa itselleen tarpeettoman aitan. Kerrassaan nokkelaa. Ei sitten tullut mieleen kysyä edelliseltä omistajasuvulta, että haluaisiko joku ostaa aitan ja siirtää sen pois?!

Toisen roska on toisen aarre. Niin se vaan on.

Kaipaan aurinkoista syksyä!

Hengailua kulmilla

Ultramodernia arkkitehtuuria

Mikä muoto miellyttää...?

Tallinna

Turun turuilla ja toreilla

Työkaveri totesi, että minä hahmotan maailmaa esi-vanhempien kautta.

Sehän on aivan totta! Kukaan ei ole sanonut niin aiemmin,

enkä ole itsekään tullut ajatelleeksi niin.

Tässä kuva Turusta, koska Turku on tärkeä paikka;

yksi esi-vanhempien kotikaupungeista.



Kesäaamun säteet

On sellainen olo, että auringon säteet tuovat nyt symbolisesti voimaa,

monessakin mielessä!

 

Suuria asioita

Monia suuria asioita on tapahtunut viime viikkoina.

Pysähdyttäviä ja surullisiakin.

Huolestuttavia.

Mutta myös ihmeellisiä,

kauniita ja voimannuttavia asioita.

Olen ajatellut paljon läheisiäni,

mutta ollut myös paljon esi-vanhempien kanssa.

Ei vain minulle ja perheelleni,

vaan myös monille ystäville on tapahtumassa paljon juuri nyt.

Kummallinen voimallinen syksy.

Jostain syystä olen kuitenkin positiivisella mielellä,

uskon huomiseen ja luotan kaiken tapahtuvan oikein.

Vanhan tehtaan kiehtovuus

Tykkään rösöisistä tehtaista ja omituisista paikoista. Parasta on kun menee ensi kertaa johonkin kaupunkiin ja "löytää" aarrepaikkoja.

Näissä kuvissa on aikoinaan löytämiäni arkkitehtonisia aarrepaikkoja.