Sandy ja Pyry

Seuraan mielenkiinnolla hirmumyrsky Sandyn liikkeitä jenkkilässä. Kuullessani metrotunneleiden täyttyneen vedellä, tuli ensimmäisenä mieleen ne kaikki asunnottomat, jotka asustelevat vanhoissa käytöstä poistetuissa metrotunneleissa ja muissa onkaloissa. Kuinkahan he pärjäävät? Tietävätkö edes vaarasta?

Enpä uskaltaisi oleilla pilvenpiirtäjien yläkerroksissa juuri nyt. Tuskin uskaltaisin muutenkaan kivuta 10 kerrosta korkeammalle. Minusta se on luonnoton tapa asua. Eikö me kerran olla jo laskeuduttu puista...

 

Muistuu mieleen muutaman vuoden takainen kotoinen lumimyrsky joka sattui sopivasti Pyryn päivänä. Ainakin Tampere oli silloin ihan sekaisin. Bussit jumittivat. Varmaan 80% ihmisistä myöhästyi töistä ja koulusta. Lunta satoi kymmeniä senttejä kovan tuulen kera pienessä ajassa.

Se ei kuitenkaan tuntunut vaaralliselta. Päinvastoin, ihmiset olivat melkein hilpeitä siitä pienestä poikkeustilasta kotunurkilla. Vieraat puhkesivat puhumaan bussipysäkeillä toisilleen. Päiviteltiin ja ihmeteltiin. Ja vähän ihasteltiinkin, ainakin salaa. Hyvä syy olla myöhässä tavallisesta arjesta!

Pakostakin tuli mieleen se mitä sanotaan sota-ajasta; että ihmiset tunsivat yhteenkuuluvuutta ja puhalsivat yhteen hiileen. Tärkeily sikseen. Autettiin toisia. Oltiin porukalla samassa jamassa.

Vai onkohan aika kullannut muistot?

Nämä kuvat nyt ei mitenkään liity aiheeseen, onpahan vaan Vanhan Vaasan kirkko, entinen hovioikeuden talo.

P.S. Ensilumi on lähes sulanut pois, mutta ylihuomenna on Pyryn päivä taas...