En ole ehtinyt ystävien kanssa kahvilaan herran aikoihin.
Mieli kyllä tekisi kovasti teekupin ja kakun ääreen juttelemaan kuulumisia. Inhoan muuten joidenkin miesten käyttämää termiä "puhutaan paskaa". Moniko nainen tapaa ystävättärensä puhuakseen p*kaa? En vain käsitä koko ideaa. Kalkkis...
No, mutta olen astunut muutaman askeleen eteenpäin sukutapaamisten saralla; sopinut tapaamisen äitini pikkuserkun kanssa ensi viikolle. Jännittää hyvällä tavalla! Mitä kaikkea puhuttavaa meillä onkaan! Voinkohan tarjota hänelle uusia tietoja. Onkohan hänellä valokuvia, joita en ole koskaan nähnyt. Muistankohan sanoa kaiken jota olen suunnitellut.
Tänään soitin isäni serkulle, 83-vuotiaalle naiselle. En ole koskaan ollut tekemisissä hänen kanssaan ennen tätä päivää. Toivon että voimme tavata jonain päivänä. Tosin, kun kyse on näin iäkkäistä ihmisistä, aikaa ei ole tuhlattavaksi.
Seuraavaksi aion soittaa eräälle isoisäni pikkuserkulle! En malta pysyä nahoissani! Hänen isoisänsä ja minun rakas esiäitini Matilda ovat puoli-sisaruksia. Tämän lähemmäs Matildan aikaa en voi päästä! Ehkä hän osaa kertoa muistitietoa, jota en voi muualta saada. Toivottavasti voin itsekin kertoa hänelle jotain uutta. Todella piristävää!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti