Sellaista oli elämä Kruununhaassa 1860-luvulla

Tähän taloon palaan aina yhä uudelleen.

Alexander Wickholmin perhe on asunut talossa, joka on nyt museona. Perhe osti talon 1859, joten sopii että museon sisustus on valittu 1860-luvun kodin tyyliin.

Se, miksi talo kiinnostaa minua niin paljon, selittyy sillä, että esiäitini Matilda on asunut naapurustossa 1840-, 1850- ja 1860-luvuilla. Alexander Wickholm oli ruiskumestari, kun taas Matildan isäpuoli oli rakennusmestari. Voin siis otaksua, että koti oli samankaltainen. Yhteiskuntaluokka oli kutakuinkin sama, kuten aika ja paikkakin. Voisi sanoa, että tämän lähemmäksi en pääse Matildan lapsuudenkotia!

Matildan äidin perukirjasta vuodelta 1854 voin kurkistella heidän esineitään tarkemmin. Ei kovin ylenpalttista. Mutta Matildan äitipuolen perukirjassa 1870-luvulla mammonaa on jo paljon enemmän. Perheessä on tapahtunut tällävälin siis huomattavaa vaurastumista.

Tänään oli oikea Matilda-teemapäivä; kävin sukulaisen kanssa hautausmaalla, jonne mm Matilda on haudattu, Matildan synnyinkodin pihassa, sekä kartanolla, jossa Matilda on kasvatettu 1850-60-lukujen taitteen tietämillä. Käyskentelimme kartanon puutarhassa ja pääsimme jopa rakennuksen sisälle ystävällisen oppaan johdolla.

Ihana päivä siis!

Jo on aikoihin eletty!

.

Luin eilen museoviraston YT-neuvotteluista. Noin neljännes työntekijöistä joutuisi ulos. Mietin kauan järkyttyneenä mihin se kaikki johtaa. Mistä kiinteistöistä joudutaan luopumaan, mitä museoita suljetaan? Miten kokoelmat hoidetaan? Onko enää riittävästi konservoijia pitämässä kokoelmia kunnossa, varastomiehiä, näyttelynrakentajia?

Ja jos ei pystytä tekemään näyttelyitä, mistä museo saa rahaa? Myymällä museokaupassa kaiken vanhan pölyisen roinan pois ja sulkee sitten ovensa lopullisesti? Riittääkö väkeä vääntämään kättä kaavoittajien kanssa vai rouhitaanko tulevaisuudessa iloisesti kaikki muinaisjäännökset moottoritien täytteeksi? Entä hoitamaan kenttätöiden valvonta?

On tämä kummallista aikaa!

Ovella ovela

.

Joulu on jo pian ovella
On paljon ovia avattavana
Joskus on suljettava joku ovi
Avoimien ovien päiviä
Lukittuja ovia

Mikä kiehtova symboli ja kaunis konkreettinen asia ovi voi ollakaan!

Käsittämätön vaatesähläys

.

Värjäsin valkoisen The Earth Collectionin silkki-villa neuleen valkosipulinkuorilla ....

Aiempi valkosipulinkuorilla värjääminen johti kauniin meren turkoosiin väriin. Vaan mitäs nyt tapahtui, en tosiaan tiedä! Väristä tuli hiukan violettiin menevä vaalean harmaa. Aika puistattava väri siihen vaatteeseen. Voi olla että värjään sen kemiallisilla väreillä uudelleen. Tai sitten ylivuotisilla kävyillä kauniin ruskeaksi.

Olo on aika hölmistynyt. Eihän tässä todellakaan näin pitänyt käydä. Eikä minulla ole aavistustakaan mikä meni pieleen. Sellaista se kasvivärjäys on. Höh.

Lohdutan itseäni näillä museokuvilla;







Kuvat on otettu Tekniikan museossa Speyerissä, Saksassa.

.

Maailman kaunein auto

.

Tämä mersu on ehdottomasti kaunein koskaan näkemäni auto. Arvatkaapa koska se on tehty?













Kaunokainen on vuosimallia 1936!

Kuvat on otettu Tekniikan museossa Speyerissä, Saksassa.

Tsaari seinällä ja pisaroita portailla

.

En edes tiedä montako kertaa olen näissä huoneissa käynyt - mutta se on monta! Ja aina kiinnitän huomioni uusiin asioihin.




















Kuvat on otettu Amurin työläismuseokorttelissa Tampereella 2011.




.

Kuin silloin ennen, silloin ennen...

.














Kuvat on otettu Amurin työläismuseokorttelissa Tampereella 2011.

.

Täällä soi lauantain toivotut

Tämä huoneisto on museossa lempipaikkani. Niin kotoisa. Kamarista kantautuva lauantain toivottujen ihana sävel. Metro-tytöt yhä uudestaan. Tekisi mieli istua kuhmuraiselle lattialle imemään tunnelmia itseensä ja lukita ovi muilta tulijoilta. Jäädä kellumaan hetkeen ja ihan pikkuisen leikkiä olevansa aikamatkalla.












Kuvat on otettu Amurin työläismuseokorttelissa Tampereella 2011.


.

Rautalankataulu, maitopussi ja Sini-jauhe

.













Kuvat on otettu Amurin työläismuseokorttelissa Tampereella 2011.


.