Unelmien siivin

Olen tehnyt uuden aarrekartan, sen tilalle, jonka huomasin toteuttaneen itsensä jo pari vuotta sitten. Mutta jotakin siitä vielä puuttuu; muutama kuva, suuria asioita ilmentäen. En ole tähän uuteen ihan tyytyväinen; kartta on täynnä arkisia ja pieniä asioita, mukavaa ja lämpöistä tunnelmaa, mutta kuitenkin ilman isoja päämääriä. Olen pohtinut pitäisikö se tehdä sittenkin alusta. Suurten linjojen unelmia?

Näin tein aarrekartan;

varasin ison arkin paperia ja paljon pieniä miellyttäviä lehdistä leikattuja kuvia.

Pohdin tietenkin etukäteen mitä elämässä arvosta ja mitä haluan tulevaisuudelta. Sen mukaan valitsin kauan ja hartaasti oikeat lehdet ja niistä oikeat kuvat. Kuvien arkille liimaamisen jälkeen kirjoitin niiden päälle mitä ne symboloivat.

Valmis kartta ei ole tarkoitettu näytettäväksi muille, siksi pidän sitä laatikossa. Katselen sitä välillä ja uskon että sen esittämät unelmat toteutuvat pikkuhiljaa. En ole asettanut sille aikarajoja. Edellisen kartan tein noin 12 vuotta sitten samalla metodilla.

Tämä on varmasti sellaista monien halveksimaa hömppää, jolle ei löydy mitään järkiselitystä. Mutta ainakin se tuo tekijälleen hyvää mieltä ja selkeyttää ajatuksia. Suosittelen!

Arjen tunnelmaa

Kuva on Virosta, mutta arjen tunnelmaa täälläkin on.

Pää marjapensaissa joka päivä,

mehustus käynnissä iltaisin.

Puita liiteriin satoja sylyksiä,

nurmikon leikkuut viimeisen kerran.

Pian otetaan oksasakset käteen ja napsitaan kaikki kesän merkit pois.

Mistä tulee hullu hatuntekijä

Olen lukenut jostain että entisaikaan hatuntekijät käyttivät niin myrkyllisiä aineita  työssään, että he tulivat jossakin ammatin vaiheessa hulluiksi. Aika kummallista ja surullista.

Weldon's Ladies' Journal march 1924

Ongelmia bloggerissa

.

Toissapäivänä ilmeni bloggerissa sellainen ongelma, etten pysty avaamaan kommentteja, enkä siis myöskään vastaamaan niihin. Olen aina pitänyt tärkeänä vastata kaikkiin kommentteihin ja tämä tilanne häiritsee minua todella.

Luulin että blogin muokkaamisella olisi ollut jotain tekemistä asian kanssa. Lähdin tutkmaan asiaa, jolloin löysin uudistuksen; bloggeri on ottanut käyttöön roskapostitunnistuksen kommenttien osalta. En minä ole sellaista halunnut. En voi säätää roskapostisuodatinta tai vaikuttaa asiaan mitenkään. Kaiken kukkuraksi muillakin tuntuu olevan ihan sama ongelma. Asiaa pitäisi näköjään puida englanniksi palaute-kanavalla. Juhuu!

Tämä vaatii hermojakuluttavaa pohdiskelua ja perehtymistä. Siksi hermojalepuuttava kuva tälle päivälle Lovely-sukkapaketista ja Beatles-vyönsoljesta:





Jos jollakulla on vinkkiä tilanteen korjaamiseen, niin otan avun ilomielin vastaan!
P.S. Olen löytänyt kanavan josta pääsen näkemään kommentit, mutta en voi vastata niihin.
.

Pukuongelmia

.

Nyt on hiukan pukuongelmia. Pitäisi keksiä sukujuhliin vaatteet, mutta ilman laihdutuskuuria en voi laittaa aikomaani pukua. Toisaalta näin nuhatoipilaana ei niin kesäiseen leninkiin olisi keskitalvella viisasta pukeutuakaan. Eli jotakin järkevää, mutta juhlavaa pitäisi vaatekaapista taikoa esiin.


Weldon's Ladies' Journal - march 1924















.

La Mode Pratique, 8 aout 1914

.

Uusinta uutta 98 vuotta sitten.





















.

White

.


Jotenkin sitä kaipaa jo valoa ja kevättä.


















.

Ompelua ja tuunailua

.

Olen vihdoin saanut aloitettua ompeluhommat! Korjaan, tuunaan, suunnittelen. Tuskin maltan silmiä ummistaa illalla, kun mielessä pyörii niin paljon mehukkaita ideoita. Ehkä ymppään kuvassa olevan pitsinkin johonkin tuunaukseeni.





.

Käsittämätön vaatesähläys

.

Värjäsin valkoisen The Earth Collectionin silkki-villa neuleen valkosipulinkuorilla ....

Aiempi valkosipulinkuorilla värjääminen johti kauniin meren turkoosiin väriin. Vaan mitäs nyt tapahtui, en tosiaan tiedä! Väristä tuli hiukan violettiin menevä vaalean harmaa. Aika puistattava väri siihen vaatteeseen. Voi olla että värjään sen kemiallisilla väreillä uudelleen. Tai sitten ylivuotisilla kävyillä kauniin ruskeaksi.

Olo on aika hölmistynyt. Eihän tässä todellakaan näin pitänyt käydä. Eikä minulla ole aavistustakaan mikä meni pieleen. Sellaista se kasvivärjäys on. Höh.

Lohdutan itseäni näillä museokuvilla;







Kuvat on otettu Tekniikan museossa Speyerissä, Saksassa.

.

Puikoilla kudotaan, kinnasneulalla neulotaan

Mieleni tekisi neuloa uudet neulakintaat. On vaan aika lailla pinnistelemistä sen tekniikan kanssa, niin paljon on aikaa edellisestä kerrasta. En käsitä miten kukaan on ikinä (joskus rautakaudella tai aiemmin) keksinyt mokoman lankojen sotkemis-tekniikan. Vaan tulos on paljon lämpimämpi kuin kudottu lapanen.




Etelä-Pohjalaisessa murteessa muuten neulominen tarkoittaa ompelukoneella neulomista. Puikoilla kudotaan. (Keskeneräinen työ on kudin, kutimet.) Myös kangaspuilla kudotaan. Neulakintaat tietysti neulotaan, sillä tekniikkaan tarvitaan neula. Iso luinen parsinneulaa muistuttava kinnasneula.

Miksi sitten muualla Suomessa neulotaan puikoilla? Ehkä siksi että Suomessa puikot yleistyivät vasta paljon keskiajan jälkeen, kun taas neulalla neulomista oli harjoitettu jo ainakin tuhat vuotta. Vanha sana jäi siis käyttöön uuden tekniikan tullessa. Samoja vaatteitahan noilla tekniikoilla tehtiin; sukkia, lapasia, paitoja, myssyjä... Oltiinkohan Pohjanmaalla jotenkin edistyksellisiä, kun sana vaihtui tekniikan muuttuessa. Voisinpa pompata kysymään joltakin esi-äidiltä.

Vähän sama ilmiö esiintyy nykyään kun televisiosta äänitetään digiboxille, mutta sanotaan edelleen yleisesti että "nauhoitetaan" joku ohjelma, aivan kuten videoaikana nauhalle tallennettaessa.
.

Mekkoja ja muita herkkuja

Bernkastel-Kuesin ikkunoilla kameran kanssa. Missä syötävät herkut vaihtuvat pestäviin herkkuihin?





















P.S. Neljä alinta kuvaa on saippuakaupan ikkunalta.


.

Silkkikutomo

Vieläköhän on olemassa Silkkikutomoita jotka tekevät tällaisia?

Painokangaspop; Kalle Kantarell

.

Nämä suloiset painokankaat löytyivät Virolaiselta kirppikseltä Pärnusta.

Kankaan alareunassa lukee "Tuffs, Design: Monica Sampe"

Kankaan alareunassa lukee: "...Kalle Kantarell, Anita Ericsson design made in Sweden"

Niin hurjasti...

...rakastan vanhoja tekstiilejä!
Niiden jokaista yllättävää yksityiskohtaa.