Sukututkimuksen Hannu Hanhi

Kaveri sanoi minulle viime viikolla että olen sukututkimuksen Hannu Hanhi. Nauratti. Mutta eilen kieltämättä tuli vähän sellainen olo.

Matkustin näet eräälle pikkupaikkakunnalle etsimään (isoisäni isoäidin) Matildan velipuolen hautaa. Veli oli ollut poliisina paikkakunnalla 1880-luvulta lähtien. Tarvoin tihkusateessa ympäri hautausmaata, kunnes päätin kysyä neuvoa hautausmaatyöntekijöiltä.

Sukunimi on harvinainen, joten se muistettiin. Minut ohjattiin ison perhehaudan äärelle. Jesh! Juuri oikea hauta. Aviopari, kaksi lasta ja kukas tuo yksi...

Ainakin 15 vuotta kateissa ollut hauta löytyi sattumalta! Nimittäin Matildan isäpuoli oli haudattu poikansa kanssa samaan sukuhautaan. Se rakennusmestari sieltä Kristianinkadulta Helsingistä!

Nämä tulppaanit on poimittu omasta penkistä kesäkuussa.



Käännyin ja otin pari askelta; näin Matildan veljentyttären haudan ja siinä ihan lähellä kaksi muutakin tämän suvun hautaa. Tepastelin suoraan lähimpään kukkakauppaan ostamaan heille kauneimmat kukat jotka löysin. Tihkusade ei enää madaltanut mieltä!

Kaiken lisäksi sain kukkakaupasta elossa olevan jälkeläisen tiedot. Nyt minulla on siis isoisän pikkuserkun nimi, osoite ja puhelinnumero. Miten ystävällistä!

Retken lopuksi tepastelin paikalliseen kirjastoon, jossa kirjastonhoitaja näytti minulle useita kirjoja joissa voisi olla Matildan velipuolesta juttua. Lainasinkin kaksi, joissa on paljon kuvia ja tietoa hänen perheestään.

Näitä päiviä varten kannattaa välillä kahlata tuloksetta paksujakin asiakirjoja läpi. Nämä päivät saavat sydämen läpättämään ja innostuksen hehkumaan poskilla. Näitä päiviä varten tutkin!

Sellaista oli elämä Kruununhaassa 1860-luvulla

Tähän taloon palaan aina yhä uudelleen.

Alexander Wickholmin perhe on asunut talossa, joka on nyt museona. Perhe osti talon 1859, joten sopii että museon sisustus on valittu 1860-luvun kodin tyyliin.

Se, miksi talo kiinnostaa minua niin paljon, selittyy sillä, että esiäitini Matilda on asunut naapurustossa 1840-, 1850- ja 1860-luvuilla. Alexander Wickholm oli ruiskumestari, kun taas Matildan isäpuoli oli rakennusmestari. Voin siis otaksua, että koti oli samankaltainen. Yhteiskuntaluokka oli kutakuinkin sama, kuten aika ja paikkakin. Voisi sanoa, että tämän lähemmäksi en pääse Matildan lapsuudenkotia!

Matildan äidin perukirjasta vuodelta 1854 voin kurkistella heidän esineitään tarkemmin. Ei kovin ylenpalttista. Mutta Matildan äitipuolen perukirjassa 1870-luvulla mammonaa on jo paljon enemmän. Perheessä on tapahtunut tällävälin siis huomattavaa vaurastumista.

Tänään oli oikea Matilda-teemapäivä; kävin sukulaisen kanssa hautausmaalla, jonne mm Matilda on haudattu, Matildan synnyinkodin pihassa, sekä kartanolla, jossa Matilda on kasvatettu 1850-60-lukujen taitteen tietämillä. Käyskentelimme kartanon puutarhassa ja pääsimme jopa rakennuksen sisälle ystävällisen oppaan johdolla.

Ihana päivä siis!

On otettava



lusikka kauniiseen käteen ja ryhdyttävä siivoamaan kaikkien hienojen ja nerokkaiden tekosyiden jälkeen.

.

Dessertskedor

.


Tälläisen kauniin tekstiilin löysin kesän rompepäiviltä, enkä voinut vastustaa kiusausta ostaa se astiakaappini koristukseksi.












.

Makuja, värejä

.
Kaipaan kermavaahtoon upotettuja tuoreita mansikoita.
Kellari on pullollaan hillotölkkejä ja mehua.
Tänään kaiverran kasvimaasta porkkanat ja juuripersiljat ja teen herkullisen sosekeiton. Olen testannut uuden teekaupan antimia ja olen tyytyväinen.

Vimma

Mikä se vimma oikein on, kun pitää saada antiikkiastioita loputtomiin. Lautaspinoja, lasirykelmiä, kahvikuppivuoria, kulhomeriä, kannutaivaita. Suunnittelen myyväni osan kirpputorilla ja jättäväni vain helmet jäljelle. Katsotaan onnistuuko.

(-nimimerkki viime viikonloppuna rompepäivillä, ensi viikonloppuna rompepäiville-)