Uusia puhelimia

Tässä joitakin viikkoja sitten menin erääseen liikkeeseen ja jo mennessäni päätin etten osta mitään, en AINAKAAN puhelimia. No, neljä puhelinta kainalossa sieltä kuitenkin lähdin. En voinut vastustaa niitä!

Etualalla juuri hankittu Ericsson, sen takana uusvanha tolppapuhelin ja takana häämöttää Siemens&Halske, sitä tavallista pöytämallia.





Suomen puhelinteollisuus oy





Vähän erikoinen Siemens&Halske



Viisi puhelinta, ikäskaala noin 80 vuotta. Uutta hankintaa edustaa vasemman reunan metallikuorinen musta laatikkomalli.

Ring Ring !!

Sattuman oikusta olen puhelinkeräilijä. Ostaessani ensimmäistä omaa lankapuhelintani 90-luvulla, harkitsin pitkään ja päädyin erääseen valkoiseen antiikkikaupan 50's-kaunokaiseen. Maksoin siitä paljon, taitaapa olla kokoelmani kallein puhelin. Jossain vaiheessa katsoin mitä se on syönyt ja aloin epäillä ettei se olekaan niin vanha kuin oli väitetty. Vihaisena päätin että minua ei koskaan enää huijata puhelimien kanssa ja aloin kerätä niitä, availla ja vaihdella johtoja niihin, tutustua. Tarkkaa lukua en edes tiedä, mutta noin 50 niitä on. Mukaan on laskettu ehkä 2 kännykkää, vajaa kymmenen uuden ajan puhenlinta, loput on vanhaa klassista sarjaa.


Kuvassa uusin kaunokainen, uusvanha (pari vuotta sitten ostettu) jolla voi soittaa ilman että vastapuoli ihmettelee mistä kellarista soitan kun kuuluu niin kummasti.


Tässä vanhin puhelimeni. Samalla myös lempipuhelimeni! Sanon tätä "Suomi-filmi-puhelimeksi", sillä tämän mallin voi bongata aika monesta filmistä. Kyseessä on Siemens&Halskeen puhelin vuodelta 1928.


Vanhalla leipälaudalla arvonsa tunteva jono mustaa. Muut Ericsonia, paitsi yksi joka on Suomen puhelinteollisuuden malli vuodelta 1936.


Pöydälle levitetty kasa, josta erottuu mm kermanvärinen Cobra, kirppislöytö 12 eurolla. Myös hauska harmaa veivimalli ja eräs jossa luuri on pitkittäin.


Sotkuinen vyyhti; mistä aloitan, mitä esille, mitä kaappiin...



Oikeanpuoleisessa rivissä toinen takaapäin, musta lempipuhelimeni; Siemens&Halsken hupaisa malli v.1928.

Nykyään ohitan kirppispuhelimet tiuhasti astellen. Juuri koskaan ei näe malleja joita minulla ei jo olisi. Lisäksi puhelinten hinnat on alkaneet olla aivan törkeitä. Ensimmäisen suuren kännykkäaallon aikaan haalin kirppiksiltä pois lankapuhelimet, markan tai muutaman hintaan.

Mutta jotakin silti puuttuu; luurankopuhelin on eräs jonka kiivaasti haluaisin kokoelmaan. Samoin puukuorinen seinäpuhelin. Cobria kelpuutan koska vain! Näistä jo suostuisin maksamaankin jotakin! ;)

Aitoja asioita

Pidän aidoista asiosta. Materiaalit kuten pellava, silkki, nokkonen, rami, hamppu, villa. Inhoan muovia, en pidä tekokuiduista.

Perheessä hajosi ompelukone. Kone ei ole mikään muovi-ihme, mutta metallikoneen sisältä löytyi muovinen hammasratas, joka oli kulunut kuin pulkan pohja. Kaupassa uudet koneet ovat muovisia, hoh hoo. Päädyimme anopin 60-luvun alun koneeseen joka on kuin katujyrä. Tuskin jaksoimme kantaa sen kotiin. Ihanaa. Reiluista kunnon asioista voi nauttia sukupolvien ajan!

(Ainut asia jossa muovi läpäisee minun seulani on 60-luvun puhelin, joita onkin kertynyt nurkkiin paljon. Bakeliittipuhelin vanhemmalta ajalta on silti parempi. Puukuorista en vielä valitettavasti omista, rautaisesta luurankopuhelimesta puhumattakaan...) Haluan kännykkään luurin, LUURI!


Voi, täysmaito, sokeri. Oman puutarhan marjat ja kasvikset. Luomuliha, riista! Chiliä ja valkosipulia ei vaan voi olla liikaa :) Kynttilänvalo tai auringonläikkä lattialla mieluummin kuin kolkko sairaalavalo. Onko aina pakko olla kaikki valot päällä.


Kaksi asiaa joista pidän eniten; kevätauringon paiste joka saa hangen kimmeltämään niin että silmiin sattuu (miten sitä aina unohtaakin ne aurinkolasit kotiin) ja hiipivä sininen hetki joka hemmottelee meitä vielä jonkun aikaa. (Mielleyhtymä suklaaseen tulee joka kerta... taisi olla loistavaa mainontaa!)