Sunnuntaisarja,osa 13

Fleckenstein, osa 5/5

Nyt näyttää kyllä linnapiha niin kutsuvalta, että tarvii lähtee kompuroitteen alaspäin.

Tonne rinteeseen me muuten mennään seuraavaks. Peikonhammas kutsuu, (ihme friikkitouhua!)

Kauheen epätasasia seiniä ja kattoja ne on väsänny, eivät raukat vielä oikeen osanneet. Kukaan ollu kertonu niille elementeistä, vielä kaheksaansataan vuoteen...

Ei kai ne ny joka päivä näitä portaita juoksennellu ylös alas...? Kaippa se oravanpyörä nosti ihmisiäkin...

Mää zuumailen tässä justiinsa niinku keskiaikanen sotilas! Tää torni on kyllä osittain uusvanha. (Purkaisivat loputkin rotiskot ja rakentaisivat jo uutta!)

Tästäkin on ollu hyvä vahtia kuinka työt sujuu vai onko lakon uhkaa.

(Ne päästi meidät pois!)

Jos oikeen tarkasti kattoo niin tuos kalliohampaas vähä keskikohdan yläpuolella näkee pienen oranssin pisteen. Se on joku hullu. Siä se kiipes ylös asti vaikka sen eukkokin yritti kiskoa sitä takasi köydestä. Emmä viittiny sotkeentua asiaan.

Jokohan me oltais nuolenkantaman ulkopuolella? Meinaan jos ne tua linnas katuu kun päästivät meidät pois...

Parasta väijyä täälä puitten takana vähän aikaa.

Haukankatseeni ei kyllä erota ketään... lähtiköhän ne joukolla perään?

Ei me jääty odotteleen niitä. Kateltiin sitten vähä kauempaa ja surkuteltiin minkälaisis kopeis noi torpparitkin vielä asuu.

Siä ois ollu näköjään jotain salatorneja sen kallion toisella puolella. No vallataan ne sit ens kerralla.

Fleckenstein, osa 4/5

Tuolla pari kukkulaa edempänä on kans linna ja sitten hiukan kauempana toinen. Mutta ei niis oltu kotona vaikka huudeltiin niille.

Arvasinhan mää että täällä asuu lohikäärmeitä!

On tää kyllä kiva kattoterassi. Älysivät sentään purkaa ne kaks kerrosta tästä pois tieltä.


Nehän on jättäneet tänne paljon tauluja! Eivät arvostaneet kuvataidetta. Tää on vissiin otettu keittiöstä...

Keittiö melkein ylimmäs kerrokses, onkohan ne ollu ihan älykkäitä? Kauhee raahaaminen kauppakassien kanssa!

Nuo vuoret on varmaan pistäny niitten päät vähän pyörälle kun ei suoraa linjaa missään!

Teki mieli mennä istumaan tuon ylimmän kerroksen ikkunalle! Mut emmä sitte viittiny.

No tää kuva on makkarista. Tuo kakluuni oli kyllä palasina siä yhes vitriinis. Kaiken se nuoriso särkee! Mitähän se poika nyt suunnittelee siä ikkunalla?

...jaa, tonttiahan se vaan mittailee. Tuleva paroni.

Mää oon sitte aina inhonnu tälläsiä 80-lukulaisia kaariovia!

Lasit on tietystikki särjetty. Onko se nuorison geeneissä kun vieläkin sitä harrastavat? Taikka ei tainnu olla nuorisotiloja keskiajallakaan...

Mikkähän portaat ja kaideuloke tuola vasemmalla seinustalla on...

...jaa vessahan se vaan oliki. Poika meni keikkumaan tyhjän päälle. Monikohan putos? Ei ainakaa passannu syntyä äiteen vessareissulla!

Fleckenstein, osa 3/5

Olipa ainakin matala kynnys käydä sisään!

Jaaha, museovitriinissä näytetään miltä täälä pitäis näyttää. Hmh.

Kovia perheriitoja. Ovat särkeneet kaikki astiat.

Vähä niinku seinät kaatuis päälle...

Meleko näppärän näkösiä käytäviä...

...potkulaudalla vois sujahtaa tästä alaspäin!

Portaissa tramppaamista loputtomiin...

Tää on varmaan vihreä salonki.

Kuntosali! Tässä on vedetty kieppejä! Antakaa määkin kokeilen!

Viimeinkin yläkerrassa! Aika makee rättikattomalli.

Mää tierän! Tuolla nykämällä me heiluttiin aluksi!

Jos loikkais tonne linnapihalle, niin kuinkahan pitkä pätkä elämää vilahtelis silmien ohi ennenku ehtis puitten latvojen tasalle?

Näppärät kattoterassit täällä! Vähä labyrinttimaiset. Juoksentelua pimeessä soihtujen kanssa; saiskohan tänne jumittua yöksi että vois kokeilla?

Fleckenstein, osa 2/5

Varsinainen linna sijaitsi isolla kalliolla, mutta pienellä ja vähän matalammalla peikonhampaallakin oli ollut rakennus. Sinne johti portaat kallion sisältä, joten seuraava kohde olikin selvä...

Paikalle johti moottoritien levyinen kalliopolku. Kuvasta huomaa miten naurettavan matalalla maanpinta on ympäristöön nähden.

Horjuvan näköinen ja kapea kivi ei varsinaisesti kiinnostanut, mutta pakkohan sinne oli mennä kun joku oli jättänyt oven auki.

Ajan hampaan kuluttamia portaita oli korjailtu. Harmi! Sellaisia vanhoja luiska-portaita olisi ollut niin paljon mielenkiintoisempi raahautua ylös pimeässä portaikossa.

Jaahas! Melkein perillä, muutama askel jo otettu ja itsensä voittanut olo alkaa levitä raukeisiin jäseniin.

Ylätasanteella. Aika tylsän näköistä, viitsiskö edes nousta seisomaan...

No niin, siellähän se linnapihakin siintelee, arkkitehtuurin varjossa. Olikohan ne pohjalaisia kun piti väsäillä tämmösiä kerrostaloja pitkin kallioita? Että olis tönö varmasti näyttävämpi kuin naapurissa.

Sillä lailla! Seuraava kohde on hiukan vielä ylempänä. Harmi ettei tuule, olis kiva ottaa ilmakylpyjä vaikka.

Tympeä vilkaisu vielä jonkun muun paronin kukkuloihin. Vai olisko nekin vielä omia?

Johan tämä oli nähty, pois vaan. Hyvä muuten että tuossa ikkunassa on kalterit, ei pääse valahtamaan alas.

Nyt kun ei näy vartijoita, vois yrittää luikahtaa tonne top secret-alueelle.

Tottavieköön! Nyt tiedän mitä tarkoittaa oravanpyörässä juokseminen! Näillä oli tällänen kotona, ei tarvinnu lähtee ympäri maailmaa leuhottamaan.