Fleckenstein, osa 2/5

Varsinainen linna sijaitsi isolla kalliolla, mutta pienellä ja vähän matalammalla peikonhampaallakin oli ollut rakennus. Sinne johti portaat kallion sisältä, joten seuraava kohde olikin selvä...

Paikalle johti moottoritien levyinen kalliopolku. Kuvasta huomaa miten naurettavan matalalla maanpinta on ympäristöön nähden.

Horjuvan näköinen ja kapea kivi ei varsinaisesti kiinnostanut, mutta pakkohan sinne oli mennä kun joku oli jättänyt oven auki.

Ajan hampaan kuluttamia portaita oli korjailtu. Harmi! Sellaisia vanhoja luiska-portaita olisi ollut niin paljon mielenkiintoisempi raahautua ylös pimeässä portaikossa.

Jaahas! Melkein perillä, muutama askel jo otettu ja itsensä voittanut olo alkaa levitä raukeisiin jäseniin.

Ylätasanteella. Aika tylsän näköistä, viitsiskö edes nousta seisomaan...

No niin, siellähän se linnapihakin siintelee, arkkitehtuurin varjossa. Olikohan ne pohjalaisia kun piti väsäillä tämmösiä kerrostaloja pitkin kallioita? Että olis tönö varmasti näyttävämpi kuin naapurissa.

Sillä lailla! Seuraava kohde on hiukan vielä ylempänä. Harmi ettei tuule, olis kiva ottaa ilmakylpyjä vaikka.

Tympeä vilkaisu vielä jonkun muun paronin kukkuloihin. Vai olisko nekin vielä omia?

Johan tämä oli nähty, pois vaan. Hyvä muuten että tuossa ikkunassa on kalterit, ei pääse valahtamaan alas.

Nyt kun ei näy vartijoita, vois yrittää luikahtaa tonne top secret-alueelle.

Tottavieköön! Nyt tiedän mitä tarkoittaa oravanpyörässä juokseminen! Näillä oli tällänen kotona, ei tarvinnu lähtee ympäri maailmaa leuhottamaan.