Saksan ja Ranskan rajalla petyimme useaam kertaan kun suunnitelmamme mukaisiin linnoihin ei päässytkään (tai olisi päässyt, jos olisi kiivennyt metsäpolulla kilometrin tai useamman, mutta emme halunneet tuhlata aikaa ja voimia sellaiseen), kunnes ajoimme "Fleckenstein"-tienviitan ohi. Päätimme katsoa mitä sen tien päässä olisi, pääsisimmekö vihdoin linnaan. Kiemurtelevan tien päässä oli parkkipaikka ja linnalle suhteellisen vaakatasoista tietä nelisensataa metriä. Linna häämöttikin kallion huipulla hyvin hyvin kutsuvana. Täältä löysimme lempilinnamme, joka oli aivan uskomaton rakennus huimaavien peikonhammas-kallioiden sisällä ja päällä!
Linna on ollut tällä paikalla ainakin jo 1100-luvulla.
Nimensä linna on saanut Fleckensteinin suvun mukaan.
Kuvassa viimeinen suvun jälkeläinen Eleonore Sidonie Joham af Mundolsheim, syntyjään paronitar Fleckenstein (1689-1772).
Saapuminen linnan sisäpihalle.
Piirrokseen on rekonstruoitu linnapiha keskiajalla.
Sama kohta linnapihasta nykyään. Kalliossa selvät vaununpyörien urat.
Sama kohta kuin piirroksessa, mutta vastakkaisesta suunnasta. Tulo linnapihaan oikealta porttikongista, josta kärrynuria pitkin kulku linnan sisemmälle portille.
Kuluneita kallioportaita pihassa.
Kaikenkaikkiaan linna vastasi kooltaan monikerroksista kerrostaloa.
Viimeinen koetus; vallihauta ennen sisempää porttia.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti