Tämänkertainen "Lohikäärmelinna" on vaikuttava kallioon koverrettu raunio, joka on rakennettu 1100-luvulla. Ensimmäiset kirjalliset maininnat paikasta on heti 1200-luvun alusta. Linna tuhoutui 1500-luvulla ja sen kiviä käytettiin rakentamiseen muualla 1700-luvulla.
Pahasta korkeanpaikankammosta kärsivää kehoitan varautumaan huikeisiin kokemuksiin!
Parkkipaikalta linna näkyi vain kalliomöhkäleenä.
Kuvan oikeassa laidassa lattialla näkyy vanha kaivo. Yleensä linnojen kaivoja ei oltu täytetty, vaan ne olivat huikean syviä ja vettä oli jossakin kaukana pohjalla. Monesti päällä oli suojaritilä.
Sisällä kallion uumenissa oli portaikkoja ja huoneita. Kunniottavasti ihmettelin miten siihen aikaan on tehty näin hienoja ja suuria rakennustöitä...
Ovenpielessä vanha kaiverrus. Liekö omistajan vaakuna tai puumerkki, vai myöhemmän kävijän töherrys...
Ensimmäisen kerroksen huoneita.
Erään arvelun mukaan linna on saanut nimensä (Lohikäärmelinna) tästä salin seinään kaiverretusta lohikäärmeestä. Mietin miksi se on niin ylhäällä, palkkien seassa... Olisiko se selkeästi vanhempi kuin linna?
Mielenkiintoinen porraskäytävä. Kiipesimme tietysti ylös myös näitä portaita...
...mutta näitä emme, valitettavasti!
Portaikon kallioseinämä on kaunis pikku onkaloineen. Linnunpesiä en niissä kuitenkaan nähnyt, kumma kyllä.
Askeleet kuluttavat, todistettavasti! Liukkaalla säällä tänne ei olisi mukava kivuta.
Päämäärä näkyvissä; huipulle, kuinkas muuten!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
Todella huikeita kuvia! Ja mulle ainakin ennen näkemättömiäkin, toki ennen kokemattomiakin. Vai olet kiinnostunut sukututkimuksista! Kuulutko Petter Hällströmin sukuun?
Kiitos! Niin olen, aika vahvasti sukutukimuksen pauloissa ollut jo teinistä lähtien! Eipä P.H. ole vielä tullut vastaan (isän isän sukua vasta eniten tutkinut) mutta ystävälläni hän on sukupuussa. Mutta esimerkiksi Jaakko Ilkka on esi-isä.
P.H.suku on Suomen eniten tutkittu suku, kuulemma, itse kuulun siihen. Jaakko Ilkkaan en ole törmännyt. Hänet mestattiin täällä meillä, Vanhan Kirkon kupeessa olevassa Kontsaan saaressa.
No niinpä tehtiin, voi sentään. Mutta kyllä me varmasti sukuakin ollaan. Sieltä teiltä päin mulla on melkein puolet esi-isistä. Sitä paitsi en ole tavannut oikeastaan ketään (jonka sukua on tutkittu kokonaisvaltaisesti ja pitkälle) joka ei olis sukua. Se on vaan aika ihmeellistä. Ei tarvi mennä montaa sataa vuotta taaksepäin, kun ollaan sukua ristiin rastiin ympäri Suomea melkein kaikki keskenämme!
Lähetä kommentti