Kesää kohden

Odotan malttamattomasti aurinkoa vaikka säätila näyttää koko ajan melko koleaa ja pilvistä. Tulisjokesätulisjokesätulisjokesä



Viimepäivinä olen innostunut taas sukututkimuksesta, kun tajusin että nythän ne kaikki paperit ja vihot ja kaaviot on purettu muuttolaatikoista, vaikkei ne ihan järjestyksessä olekaan. Haluaisin että ne olisivat tiukassa saksalaisessa järjestyksessä, niin että mitä tahansa voisi löytää helposti ja kaikki olisi loogista. Mutta siihen menee vielä aikaa. Eilen löysin sukujuuristani mahdollisen ennen tuntemattoman sukulinjan joka menisi aina 1100-luvulle. Saksalaista aatelia ja ketä kaikkia. Pitää tarkistaa että se on oikein ja sitten selvittää olenko kenties ollut esi-isien linnoissa tietämättäni :)



Lisäksi törmäsin netissä erääseen nimeltä mainitsemattomaan (suomalaiseen) sukupuuhun, joka meni ajassa taaksepäin aina toista tuhatta vuotta ajanlaskun tuolle puolen! No huh. Enpä oikein tiedä vielä miten suhtautua edes, se on niin utopistista. Kaiken lisäksi siinä sukupuun tuoreemmassa päässä oli tosi paljon yhteisiä esi-isiä minun kanssani. Ehkä sieltä jotain järkevää saa kuitenkin irti, kun vetää ensin henkeä pari päivää ja katsoo sitten uudelleen ;)



Jossain uutisessa kauhisteltiin sitä että sukututkimus voi englantilaisen tutkimuksen mukaan viedä jotkut mukaansa jopa niin että sen parissa viettää enemmän aikaa kuin perheensä kanssa. No, mikä ihme tuo nyt on, enpä taida tietää mitään koukuttavampaa kuin sukujuuriin uppoaminen. Toisille vuosisadoille! Olen harrastanut aihetta jo yli 20 vuotta, enkä ole kuin raapaissut pintaa. AINA voi saada lisätietoa.



Suhtaudun todella epäillen niihin jotka sanovat että "juu on meidänkin suku tutkittu kokonaan, eikä siellä ollut kuin jotain torppareita, ei mitään kiinnostavaa." Kyseessä on ensinnäkin takuuvarmasti patrilineaarinen tutkimus (jossa tutkitaan vain mieslinja; isän isän isän isä jne), joka on muuten käsittämätön tapa tutkia ESI-VANHEMMAT! Setäni sanoo mielestäni tähän hyvin; isäthän ei oo KOSKAAN 100% varmoja näissä puissa, mutta ÄIDIT on! ;) Joten sellainen sukupuu on tutkittu nopeasti "kokonaan". Ihan kuin sukuun ei kuuluisi äiti tai yhtä hyvin isän äidin isä! Olen jopa kuullut jonkun sanovan hyvin väheksyvällä äänellä että "Pikkuserkut-mitä ne nyt muka on? Eihän ne ole edes sukua!" Hoh hoi.



Palatakseni vielä tähän torppareita pullistelevaan "tylsään" sukupuuhun; ensinnäkin on mahdotonta että jollain on VAIN torppateita sukupuussaan. Silloin sukupuu on aika tynkä. Torpparilaitos on niin uusi juttu että lyhyeenpä on sukututkimus lopetettu jos vain torppariaikaa otetaan lukuun. Sitä paitsi väitän kiven kovaa että meillä kaikilla on hurjia esivanhempia joilla on kiinnostavia tapahtumia elämässään, ulkomailta tulleita käsityöläisiä, kauppiaita ja aatelisia. Sotilaita, rikkaita ja köyhiä. Niistä ei vain kukaan ehkä nykypäivänä tiedä. Minunkaan perheellä ei ollut mitään käsitystä niistä kaikista esi-isistä, joita tässä nyt silmien edessä vilisee, kun oikein tutkii.

Tämän pitkän vuodatuksen jälkeen palaan 1700-luvulle katsomaan mitä sinne kuuluu... Ja minulta voi kernaasti kysellä neuvoa, vaikka sähköpostilla, jos haluaa lisätietoa sukutukimuksen aloittamiseen tai muuhun aiheeseen liittyvään. :)