*click*
.jpeg)
sunnuntai 15. elokuuta 2010
perjantai 13. elokuuta 2010
Itse tehtyä marjamehua
Eilen kokeilin ensimmäisen kerran upouutta Mehumaijaa. Ennnen oli kattiloita ja siivilöitä, suppiloita ja liian vähän käsiä. Nyt kaikki sujuu vaivattomasti. Ensimmäistä kertaa myös keitin korkkeja ja paistoin pulloja, sillä ei ole mukava hakea kellarista mehupulloa, jonka pinnalla kelluu homemöltti.
Tänään aion hakea viinipullokapsuleita kaupasta ja niillä tukkia pullonsuut entistä tiiviimmin. Olo on puuhakas ja tyytyväinen. Viimeisetkin matot (joita pesin kolmisenkymmnetä) on saatu sisään ja talo on imuroitu, ruoho leikattu ja päässä vilisee suunnitelmia kaiken keskeneräisen raivaamiseksi.
Tänään aion hakea viinipullokapsuleita kaupasta ja niillä tukkia pullonsuut entistä tiiviimmin. Olo on puuhakas ja tyytyväinen. Viimeisetkin matot (joita pesin kolmisenkymmnetä) on saatu sisään ja talo on imuroitu, ruoho leikattu ja päässä vilisee suunnitelmia kaiken keskeneräisen raivaamiseksi.
torstai 12. elokuuta 2010
keskiviikko 11. elokuuta 2010
sunnuntai 8. elokuuta 2010
perjantai 6. elokuuta 2010
Luunappi
Niin vaan tuli Vilukissiltä tänään postipaketti, kaksi grossia luunappeja! Suu messingillä tutkailen täällä uusia aarteitani. Kiitos! :)
Pääsevät näitten nappien joukkoon ja jatkoksi. Mikähän siinä on, että napit on oikeastaan aika kiehtovia? Niitä on niin monenlaisia, muovisia, luisia, metallisia, lasisia, nahkaisia, kookoskuorisia, kangaspäällysteisiä, narusta punottuja... Ja miten kauniisti koristeltuja!
Aina kun kohdalle sattuu, kerään vanhoja nappeja pois kuleksimasta maailman turuilta. Niitä onkin kerääntynyt aika läjä, mutta se vasta on mukavaa. Ne voi kumota lattialle, järjestellä materiaalin mukaan, värin mukaan, koon mukaan, kunnon mukaan, iän mukaan, kauneuden mukaan... Ja sitten taas pistää takaisin laatikkoon.
Joskus harvoin maltan ommella niitä mihinkään. Mutta sellaistakin sattuu. Tosin nykyajan pesukone ei tee hyvää edes vanhoille muovinapeille, saati sitten muille vielä vanhemmille. Olenkin suunnitellut ompelevani niitä vaikka hattuun tai tekeväni niistä koruja.
Mattoja olen pessyt urakalla viimeaikona. Yhden isoäitini kutoman maton päätin katkaista kahteen paremmin käsiteltävään pätkään. Se on sitten mielenkiintoinen vaihe se maton katkaiseminen! Etenkin ne kuteet, jotka pitää purkaa jotta loimet voi solmia uudelleen maton päässä. Kun kuteen aukaisee ja katsoo millainen kangas kuteeksi on leikattu, alkaa mielikuvitus liitää.
Ajattelinkin koota mallitilkut mumman 50-luvulla kutomasta matosta. Leikkaan kuteesta palasen, silitän sen ja laitan pieneen laatikkoon info-lappusen kanssa. (Niin että jälkipolvet voivat vipata sen menemään ja nauraa että hullu akka!)
Lankoja keräilen myös. Esimerkiksi useammanlaista mustaa Karhulankaa laatikosta löytyy. Joskus kun tarvitsen lankaa, otan sitä tarkkaan harkiten vanhasta rullasta. Eihän sitä sovi tuhlata kun lisää ei enää tule. Paitsi jos aikakone keksitään; menen heti ostamaan useammaltakin vuosikymmeneltä ja -sadalta kaikkea mahdollista tavaraa!
Pääsevät näitten nappien joukkoon ja jatkoksi. Mikähän siinä on, että napit on oikeastaan aika kiehtovia? Niitä on niin monenlaisia, muovisia, luisia, metallisia, lasisia, nahkaisia, kookoskuorisia, kangaspäällysteisiä, narusta punottuja... Ja miten kauniisti koristeltuja!
Aina kun kohdalle sattuu, kerään vanhoja nappeja pois kuleksimasta maailman turuilta. Niitä onkin kerääntynyt aika läjä, mutta se vasta on mukavaa. Ne voi kumota lattialle, järjestellä materiaalin mukaan, värin mukaan, koon mukaan, kunnon mukaan, iän mukaan, kauneuden mukaan... Ja sitten taas pistää takaisin laatikkoon.
Joskus harvoin maltan ommella niitä mihinkään. Mutta sellaistakin sattuu. Tosin nykyajan pesukone ei tee hyvää edes vanhoille muovinapeille, saati sitten muille vielä vanhemmille. Olenkin suunnitellut ompelevani niitä vaikka hattuun tai tekeväni niistä koruja.
Mattoja olen pessyt urakalla viimeaikona. Yhden isoäitini kutoman maton päätin katkaista kahteen paremmin käsiteltävään pätkään. Se on sitten mielenkiintoinen vaihe se maton katkaiseminen! Etenkin ne kuteet, jotka pitää purkaa jotta loimet voi solmia uudelleen maton päässä. Kun kuteen aukaisee ja katsoo millainen kangas kuteeksi on leikattu, alkaa mielikuvitus liitää.
Ajattelinkin koota mallitilkut mumman 50-luvulla kutomasta matosta. Leikkaan kuteesta palasen, silitän sen ja laitan pieneen laatikkoon info-lappusen kanssa. (Niin että jälkipolvet voivat vipata sen menemään ja nauraa että hullu akka!)
Lankoja keräilen myös. Esimerkiksi useammanlaista mustaa Karhulankaa laatikosta löytyy. Joskus kun tarvitsen lankaa, otan sitä tarkkaan harkiten vanhasta rullasta. Eihän sitä sovi tuhlata kun lisää ei enää tule. Paitsi jos aikakone keksitään; menen heti ostamaan useammaltakin vuosikymmeneltä ja -sadalta kaikkea mahdollista tavaraa!
torstai 5. elokuuta 2010
Marja-kiireitä
On aika poimia herukoita ja mehustaa niitä. Ensimmäistä kertaa olen pohtinut mehu-Maijan ostamista. Ennen olen jääräpäisesti harrastanut kattilarumbaa. Tänä vuonna vaan kukaan ei ole perannut mustaherukoiden juurilta rikkakasveja koko kesänä. En tiennyt että rikkaruohot kasvavat niiin pitkiksi, mutta näin sitä oppii. Aikamoinen tiedon suppilo tuo kantapää, kun sen kautta oppii koko ajan uutta!
keskiviikko 4. elokuuta 2010
tiistai 3. elokuuta 2010
Cafe
Pidän kahviloista, kakuista, tunnelmallisista paikoista, vanhoista astioista... Pitkään aikaan en ole ollut kahvilassa, mutta asia pitää korjata lähiaikoina! ;)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)