*click*
Pääsevät näitten nappien joukkoon ja jatkoksi. Mikähän siinä on, että napit on oikeastaan aika kiehtovia? Niitä on niin monenlaisia, muovisia, luisia, metallisia, lasisia, nahkaisia, kookoskuorisia, kangaspäällysteisiä, narusta punottuja... Ja miten kauniisti koristeltuja!
Aina kun kohdalle sattuu, kerään vanhoja nappeja pois kuleksimasta maailman turuilta. Niitä onkin kerääntynyt aika läjä, mutta se vasta on mukavaa. Ne voi kumota lattialle, järjestellä materiaalin mukaan, värin mukaan, koon mukaan, kunnon mukaan, iän mukaan, kauneuden mukaan... Ja sitten taas pistää takaisin laatikkoon.
Joskus harvoin maltan ommella niitä mihinkään. Mutta sellaistakin sattuu. Tosin nykyajan pesukone ei tee hyvää edes vanhoille muovinapeille, saati sitten muille vielä vanhemmille. Olenkin suunnitellut ompelevani niitä vaikka hattuun tai tekeväni niistä koruja.
Mattoja olen pessyt urakalla viimeaikona. Yhden isoäitini kutoman maton päätin katkaista kahteen paremmin käsiteltävään pätkään. Se on sitten mielenkiintoinen vaihe se maton katkaiseminen! Etenkin ne kuteet, jotka pitää purkaa jotta loimet voi solmia uudelleen maton päässä. Kun kuteen aukaisee ja katsoo millainen kangas kuteeksi on leikattu, alkaa mielikuvitus liitää.
Ajattelinkin koota mallitilkut mumman 50-luvulla kutomasta matosta. Leikkaan kuteesta palasen, silitän sen ja laitan pieneen laatikkoon info-lappusen kanssa. (Niin että jälkipolvet voivat vipata sen menemään ja nauraa että hullu akka!)
Lankoja keräilen myös. Esimerkiksi useammanlaista mustaa Karhulankaa laatikosta löytyy. Joskus kun tarvitsen lankaa, otan sitä tarkkaan harkiten vanhasta rullasta. Eihän sitä sovi tuhlata kun lisää ei enää tule. Paitsi jos aikakone keksitään; menen heti ostamaan useammaltakin vuosikymmeneltä ja -sadalta kaikkea mahdollista tavaraa!
7 kommenttia:
Nappilaatikot ovat myös minun suosiossani kirppareilla yms. Joskus selailin nettiä ja löysin pari nappikeräilijän blogia, aika ihanaa. Ja myös hauskaa nappitaidetta!
Vanhat nappi ja näppäripakkaukset ovat aivan mahtavia! Voisin laittaa niitä tauluksi seinälle jos en olisi niin ankea ettei kotini seinillä ole mitään :D
Ja voisin lähteä sellaiselle aikakone shoppailukierrokselle milloin vain! ;)
PaaPii; Kunhan kone keksitään, niin mehän likat mennään! 70-luvulta kenkiä ja kankaita, 60-luvulta vaatteita, 50-luvulta taaksepäin mitä vaan... :)
Mietin tänään että liittyyköhän tää kuitenkin jotenkin siihen että lapsena sai penkoa mummon tai äidin nappilaatikkoa, että silloin jotenkin ovelasti kylvettiin nappihimo. Aattele jos seuraava sukupolvi himoitsee vaikkapa tupperwaren kansia?!
Ole hyvä vaan! Napit pääsivät hyvään kotiin! Olivat luusta tehtyjä tai ei, mutta vanhoja kuitenkin. Minä kerään kanssa...olipas mielenkiintoinen juttu tuo maton kuteen silitys mistojen joukkoon! Mulla on kanssa äitini tekemä 54 v.villalankamatto, tehty, kun mua odotettiin...vaivaa kun se on niin iso ja hankala...värit eivät passaa minnekään, mutta voihan sitä konkreettisesti isojakin muistoja olla. Tiedätkö, että karhunlankaa myydään edelleen? Ei toki vanhoissa mukavissa rullissa. Olen kanssa kerännyt noita pötkylöitä, mitä sullakin on. Osan sain Ullakon aarteista. Tupperwaren kansia...heh, voi olla!
Vilukissi; Kauniit laatikot nappeineen! :)
Olen ajatellut katkoa vielä muutaman vanhan pitkän maton. Yksikin on ainakin nelimetrinen, missä sellaista nykyään pitää? Paremmin voi käyttää ja hoitaa jos se on vaikka 2x 2-metrinen. Matoistahan muuten jotkut kansallispukukankaatkin on vakoiltu. Matonkuteita vähän purettu ja tutkittu. Olen kai tutkija sielultani kun kaikki sellainen kiinnostaa;)
En tiennyt siitä karhunlangasta. Hyvä juttu! Mietin muuten eilen kirjakaupassa että miksiköhän kukaan ei ala julkaista näköispainoksia vanhoista muotilehdistä? Luulisin että olis kannattavaa puuhaa nykypäivän nostalgia-aikana kun ihmiset taas tekee paljon itse.
Voi miten ihania nappeja! Nappikoruja minullakin on nyt nappilakon aikana tekeillä...
Miksiköhän nuo napit niin viehättävät... Olisipa kiva olla nappikaupan myyjätär. Nuo ovat tuollaisia ihania aarteita. Pidä hyvää huolta! :)
Pikkusisko; Niin! Sain ihanan nappikorun kaverilta vuosia sitten. Voisi yrittää itsekin opetella virkkaamaan nappikaulakoruja.
Sini; Nappi- ja nauhakauppoja onneksi vielä on. Pidänhän minä! :)
Lähetä kommentti