Perjantai-illan tunnelmissa

Joskus tulee jostakin kaukaa tunnelmanpätkiä. Olen kokenut niitä viimeaikoina paljon. En tiedä miksi. Ne tulevat unen rajamailla, tai varoittamatta rauhallisina hetkinä. Noin vain. Joku kaiku nuoruudesta tai lapsuudesta. Joku hetki, jota en ole muistanut vaikkapa 25 vuoteen ja sitten se on äkkiä elävänä mielessä. Kuulen jonkun sanovan jotakin sieltä vuosien takaa. Tai tunnen jälleen tarkalleen miltä joku tietty hetki tuntui. Tai haistan jonkun tuoksun tai maistan maun. Kummallisinta on että ne tulevat ilman mitään linkkiä nykyhetkeen.

Ehkä olen herkällä ja vastaanottavaisella mielellä. Elämä on tasapainossa ja olen onnellinen. Ehkä minulla on aikaa ja voimia taas ottaa vastaan muutakin kuin konkreettisuutta nykyhetkestä. Ne hetket tuovat tyyneyden, vahvan onnellisuuden ja hieman haikeutta, ikävää sinne jonnekin.

Jos tunnelma ei tule itsestään, saan sen tulemaan vaikkapa jonkun kirjan kautta. Tai paikan, musiikin, maun. Anna-kirjat ovat tässä asiassa parhaita aikakoneita.

Ostin tänä kesänä taas lisää Anna-kirjoja, ensipainoksina.

Annojen tunnelmat ovat perusjuttuja.

Silloin kun hurahdan johonkin, niin hurahdan täydellä voimalla!

Olen aina pitänyt perjantaista. Muistan miten lapsena tyytyväisenä kouluviikon loppumisesta lähdin ruoan jälkeen ulos; seisoin hetken portailla, nuuskin ilmassa leijuvaa saunasta tulevaa savun hajua ja tein suunnitelman. Lähdin viipottamaan ystävän luokse, kohti salapoliisiseikkailuja tai muuta jännittävää leikkiä. Se vapauden tunne oli huikea! Voin edelleen loksahtaa siihen 10-vuotiaan tunnelmaani. Haikeaa ja onnellista...