Rakastan museoissa verkalleen käyskentelyä. Parasta on jos ilma on kaunis, eikä muita museokävijöitä ole mailla halmeilla, niin että voi kuvitella asuvansa siellä. Nämä kuvat ovat viime kesän Turun reissulta, Luostarinmäen käsityöläiskorttelista.
maanantai 7. kesäkuuta 2010
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
6 kommenttia:
Heti tunnistin :) Kaunis paikka, myös talvella.
Kirjailijatar; Paikka on vallan ihana! Kahvilastakin pidän todella paljon. Joka käynnillä sinne ei vaan valitettavasti kerkiä, tänä kesänä valitsin Turunlinnan. Sinne pitäisi tulla muutamaksi päiväksi jotta ehtisi kaikkea...
ai ai ai...sielu lepää...miltähän tuntuisi tuolla tikutella ja oleilla...asustella ja oleskella, istuksia rappusilla...eikä olisi kiire mihinkään...ystävä istuisi toisilla portahilla ja kertoisi saiko nukutuksi ja skoolattaisiin mummon kahvikupiista aamukahvit ja sitten haettaisiin kirja tai tikkuneule...
Vilukissi; voi mitä miellyttävää kuvaa maalailet! Minäkin voisin siinä kököttää portailla aamutuimaan ja sitten nuuskia puutarhassa ja vaikka mitä... :)
hei, mä tiedän tuon tunteen tuosta, että voi kuvitella kuuluvansa puitteisiin. itsellä oli mahdollisuus sellaiseen ulanbatorissa, kun lento oli myöhässä 23 tuntia ja ehdin käymään museoksi muutetussa Bogd Khanin talvipalatsissa. mutta kyllä luonnossakin sattuu ja tapahtuu; metsässä juostessani mulla oli tunne että pääsisin niin mukaan muiden männingäisten joukkoon!
jenny
Jenny; Se on ihanaa kun voi mielikuvitella ja joskus tuntuu tosiaan aika aidosti että kuuluu ympäristöön!
Lähetä kommentti