maanantai 15. marraskuuta 2010

Rautatie, rata, paana

Lapsena asuin noin kilometrin päässä radasta. Kävimme sunnuntaikävelyillä paanalla, huiskutin veturinkuljettajille joka kerta. Olen aina tuntenut outoa vetoa juniin ja rautateihin. Ehkä koska kuulun rautatieläissukuun.

Isoisäni oli rautatieläinen. Hänen isänsä oli lokomotivförare - veturinkuljettaja. Hänen appiukkonsa oli rautatieläinen, eräs pysäkkikin nimettiin hänen mukaansa. Myös HÄNEN appiukkonsa oli rautateillä - suunnitteli ja rakennutti ensimmäiset radat Suomeen ja vähän venäjällekin. Sen pidemmälle ei ehkä voi rautatieläissukua olla...

Mutta jos minä olisin puikoissa, määräisin höyryvetureita edelleen enemmän liikenteeseen! Vuosi sitten mieheni yllätti minut höyryjuna-ajelulla. Olin kuin lapsi karkkikaupassa, sanaton ja jännittynyt ja innoissani ja sinkoileva. Seisoin vaunusillalla ajon aikana ja annoin tuulen tuivertaa. Maa viuhui jalkojen alla ja savu tuprahteli piipusta. Ihanaa, ihanaa!


























Kuvat on otettu Saksassa viime keväänä.

2 kommenttia:

Leena kirjoitti...

Eksyin blogiisi ihan sattumalta jonkun mutkan kautta. Käypä kurkkaamassa eräs viimeaikainen postaukseni, hauska yhteensattuma! http://37tuntia.blogspot.com/2010/11/rautatien-vierella.html

rwicker kirjoitti...

"Deutsche Bundesbahn" with red star... it's funny! :)