Doktor Allesgut 1935

Löysin tämän pikkuruisen lastenkirjan joskus jostain kirppikseltä eurolla.

Muutaman vuoden kuluttua katselin Saksassa antiikkimessuilla saman kuvittajan, saman sarjan kirjoja, jotka maksoivat likipitäen 100 euroa. Jäi sitten ostamatta ne sarjan lisäosat, mutta entistä tyytyväisempi olin tähän kotoiseen löytööni.



Mielikuvituksen voima

Lapsena olisin kaikkein mieluiten ollut Vihervaaran Anna, Tarzan tai intiaani. Mutta aikuisuuden varalle toiveammatikseni valitsin salapoliisin tai arkeologin työn. Salapoliisin tointa innokkaasti harrastinkin. Harjoittelimme ystävättäreni ja "isoveljeni" kanssa aina kun mahdollista.

Perhetuttu saattoi olla mafiapomo, jota piti tarkkailla roikkumalla parvekkeenkaiteen ulkopuolella villiviiniköynnöksen seassa. Koska tahansa vastaan saattoi tulla murhaaja tai vankikarkuri, jonka varalta vakoilimme alituisesti jokaista kulkijaa. Meillä oli valeasujakin riittämiin; äidin matonkudeläjät pitivät siitä huolen.

Kuvassa salapoliisiarkistoa, jonka salaisia asiakirjoja voimme paljastaa osittain.

Ryömimme naapureiden ojia pitkin näkymättömästi paikasta toiseen ja hiiviskelimme muiden ulkorakennuksissa ilman lupaa. Olisimme varmasti olleet loistavia "sentraalisantroja", jos niitä siihen aikaan olisi vielä ollut. Joskus löysimme ojanpientareelta rahaa, joka saattoi liittyä tietysti rikokseen, mutta sijoitimme ne tyytyväisin mielin merirosvokarkkeihin.

Kannoimme tietysti mukanamme Sudenpentujen käsikirjoja ja luimme salapoliisin käsikirjaa silmät teevadinkokoisina. Olimme varmoja että jonain päivänä nappaamme volvo-markkasen tai jonkun muun kuuluisan rosvon.

Lapsena kaiken voi pelastaa mielikuvitus. Jos ruoaksi oli vaikkapa perunakeittoa, josta en oikein pitänyt, kuvittelin että olen Tarzan, joka on itse saalistanut lautasella kelluvan antiloopin. Ruoka alkoi maistua suorastaan herkulliselta. Jos ulkona oli kylmä, kuvittelin taas olevani "Tarzan joka ei kylmää tunne" - ja kas, kylmän tunne hävisi tyystin. Jälkimmäinen toimii muuten edelleen, kokeilkaa vaikka!

Silloin ennen

Sain lämmittävän viestin vanhalta ystävältä ja innostuin muistelemaan lapsuutta
Miten olimme aina yhdessä


Leikimme enimmäkseen salapoliiseja
Keksimme oman salakirjoituksen
Lähdimme ulos päättäen että "nyt kukaan ei saa nähdä meitä ainakaan tuntiin" ja juoksimme lähiympäristössä umpimähkään syöksyen ojaan piiloon jos joku ilmestyi näköpiiriin :)
Kukaan ei varmaan huomannut!


Piirsimme
Erossa ollessamme kirjoitimme toisillemme kirjeitä
Kummankaan kotona ei ollut puhelinta, joten haaveksimme valomerkeistä ikkunasta ikkunaan Annan ja Dianan tapaan (näköyhteyttä ei vain ihan ollut)
Keräsimme kiiltokuvia ja hajukumeja ja tarroja jotka laskimme tarkasti; innostuneina etenkin silloin kun toisen äiti toi "Heps"-tarroja (hintalappuja) kokonaisen rullallisen
Leikimme Annaa ja Dianaa


Pukeuduimme äidin matonkudeläjästä penkomiimme vaatteisiin ja kävelimme pitkin katuja
Ja tietysi leikimme hienoja rouvia


Laskimme mäkeä
Kaivoimme lumeen tunneleita ja luolia
Rakensimme majoja
Leikimme piiloa
Vakoilimme ihmisiä ja annoimme heille lempinimiä kuten "mokkanahka"
Juoksimme tuulen tuntuessa kasvoilla
Seurasimme puroa
Ryömimme naapuruston ulkorakennuksiin
Lähdimme koululle kiikkumaan tai kiipeilemään
"Asuimme" leikkimökissä


Haimme jo parilla kymmenpennisellä irtokarkkeja baarista tai KUNNON hampurilaiset (ne lautasenkokoiset joissa oli makua!)
Jaoimme suklaapatukat millilleen tasan
Soitimme pilapuheluita puhelinkioskista, etenkin siihen pitkään numeroon jossa vastasi kiinalainen automaatti naisäänellä

Niin nostalgista, niin ihanaa! Kun olemme vanhoja, kyllin vanhoja ettei mitään enää ole, jäljelle on ehkä vain nämä muistot. Halaus Ystäväni :)