Tälläisen ikivanhan lelun löysin Saksasta lelumessuilta. Takana olevaa lasilevyä liikuttamalla saa tarjoilijan kaatumaan, hehe. Vahingonilo on paras ilo.
perjantai 19. marraskuuta 2010
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Elämyksiä, valokuvia, historiaa, rakennuksia, aarteita...
4 kommenttia:
Sulla on aivan ihania juttuja!! Olen etsinyt vanhaa wiev masteria, vai mikähän se muovisen lasten kameran nimi oli. Mutta tämä sun oma oli aivan ihku. Gramafonin neulat talteen..mulla on vanha levysoitin (joka on kylläkin aina joskus käytössä), mu pitää kanssa nyt tempaista ja käydä hankkimassa, jos saa, uusia neuloja ja laittaa ne yhteen vanhaan rasiaan!!!
Kiitos! :)
Joo, sellanen kuvakiekkojen katselulaite! Niitä vanhoja kiekkoja on vaikea saada, mutta uusia kai yhä saa kaupasta.
Kuulin joskus niin pro-jutun että huh huijaa; savikiekkokeräilijät käyttää yhtä neulaa vain kerran, sitten se onkin jo kulunut piloille. Siinä sitä saakin olla kilokaupalla neuloja! Minä kuuntelen savikiekkojani samalla neulalla niin kauan että surisee. Ei ole kyllä hyvä levyille...
Onpa hauska lelu!
Eikös olekin! Hymyn toi huulille kun näin sen ensi kerran ja pakkohan se oli sitten ostaa.
Lähetä kommentti