Arkeologisia aarteita, osa 4

Pidän lasista aivan erityisesti. Etenkin vanha lasi on kiehtovaa, paljon hienompaa kuin fajanssi ja posliini tai keramiikka. On vaikea ymmärtää miten joku on lasinkin keksinyt! Onneksi maailman keksintävastuu ei ole minulla, en saisi kyllä aikaan yhtään mitään. Huh sentään.

Tässä näitä vanhoja laseja nyt olisi. En muista miltä ajalta ovat, mutta eivät ihan eilisen teeren poikasia kuitenkaan. Hatara arveluni osuu Roomalaiselle rautakaudelle noin 0-400 jKr. Voivat olla toki vanhempiakin.

Yksi toiveammattejani olisi olla lasinpuhaltaja. Pohdin tässä niitä henkilöitä jotka nuokin ihanat pullot ja maljat ja muut esineet on puhaltanut. Ovat varmaan olleet ylen arvostettuja henkilöitä. Työ on ollut ehkä kuluttavaa ja vaarallista, mutta sillä on varmaan rikastunut. Millaisilla työvälineillä lienee työskennelty ja missä? Ja se joka esimerkiksi täällä nykyisen Suomen alueella on tuollaisia esineitä nähnyt tai hallussaan pitänyt, on taatusti ollut suuren ihmetyksen ja kunnioituksen vallassa... kuten minä nyt.

Minusta nämä ovat ihan simpukankuoren ja viinirypäletertun näköisiä puteleita. Kauniita!

Tämä taas on aika huvittavan näköinen vekkuli, lähes mustekalan näköinen örkki. Minäkin kelpuuttaisin tälläiset viinilasit!

Kukahan arvohenkilö tätäkin on käyttänyt? Ja kauanko tämä on ollut käytössä... On tainnut melko ehjänä päätyä hautaansa.

Etanan muotoinen juomasarvi!

Onkohan tällä hahmolla oikea esikuva?

Ikivanhan lasin pinta iridisoituu, muuttuu metallinhohtoiseksi ja kiiltelee kuin öljyläikkä vedessä.

Onkohan tämä ollut hiekassa pystyssä pidettävä malja vai onko sen alla ollut tuki?