Kuulun niihin, jotka nirsoilevat uimapukujen kanssa. Kaupoissa on turha enää katsellakaan, uudet mallit on niin tylsiä ja rumia. Sjödenin kuvastossa on jotain parempaa, sellaiset hiukan lahkeelliset ja epätekokuitumaiset, muistuttavat hiukan tuota kuvan "Silo-mallia". Mutta vanhat olisi parhaat! Kahdet arvioilta 60-luvun uimapuvut omistan, mutta eihän kahdet riitä mihinkään, vai mitä? Haluaisin ainakin vielä yhden hupsun 50-luvun uimapuvun, tai sitten räikeän kukalliset froteebikinit mallia 70-luvun alku, jollaiset siskollani oli.
Haluan vielä lisätä että en ole mikään rannoilla patsasteleva nainen, enkä oikein osaa kuvitella itseäni ottamaan aurinkoa tuntikausiksi! Nautin kyllä auringosta suunnattomasti kuin kissa, mutta tämä uimapukuvaje onkin aivan eri asia kuin rantaelämä. Joskus mökiltä lähdemme veneellä puolen tunnin matkan päähän salaiseen kalliosaareen jossa on ihana uida. Sinne tarvitsen ne kolmannet ja neljännet vintage uimavermeet! (Emme tosin käy siellä kuin 1-3 kertaa kesässä... joten ehkä se kolme uimapukua sittenkin riittää nipin napin.)
torstai 6. toukokuuta 2010
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
5 kommenttia:
Vau, mitkä uikkarisuunnitelmat! :) Tottakai tarvitset useat!
Hienolta kuulostaa! Itsekin kaipailisin vintage-uikkareita...
Äitilläni oli tuon tyyppinen uimapuku, joka on kuvassa! Ystävättäreni käytti sitä ihonväristen villavaatteiden päällä pekkariasusteena...ja se tais olla sen uimapuvun viimeinen esiintyminen!
Sini; Niin, olen samaa mieltä! Tottakai! :)
Miia; Niitä on vaan hankala löytää. Ihania ovat!
Vilukissi; :D Vai sellanen kohtalo!
Hihii, tässä iässä Silo-uimapuku olisi hyvinkin tarpeellinen! Silti taidan rohkeasti käyttää bikineitä helteellä ja kokouikkaria iltauinneilla. Minulla on muuten yksi lahkeellinenkin uimapuku, mutta jostain syystä sitä olen käyttänyt vähiten.
Lähetä kommentti