Kesän tuntua

Pidän pienen blogitauon ja ahmin kesää täysin siemauksin. Kauniita kesäpäiviä kaikille!

I will take a little blog break. Have a beautiful days for everybody!

Besancon IV

.













.

Besancon III

.
























.

Besancon II

.

Besancon I

Ennen matkaa suunnittelin reittiä Google-Earth-ohjelman avulla. Sattumalta löysin mukavan näköisen pikkukaupungin (niin luulin) nimeltä Besancon. Paikanpäällä tajusin että kaupunki ei ole niinkään pieni. Paikalla oli juuri sinä päivänä ja juuri sillä kellonlyömällä kun me sinne olimme menossa, joku karnevaalitapahtuma. Koko kaupungin parkkiruudut oli varattu, ihmisiä vilisi kuin pipoa yhtäällä ja toisaalla oli aivan autiota. Mikään paikka ei ollut auki, lukuunottamatta yhtä pubia. Karnevaaliin osallistujilla oli hauskat asut ja maa oli täynnään paperisilppua. Kaikenkaikkiaan mielenkiintoinen kokemus, kun sinne sitten parin tunnin odottelun jälkeen uudemman kerran yritimme ja saimme parkkipaikan. Kuvissa Besanconin joenmutkassa sijaitsevaa vanhaakaupunkia.

Charenceyn linna, Ranska

Taas uusi rauniolinna koluttavaksi! Kävelymatkaa linnalle tuli yllättäen aika lailla kun polku kiersi kukkulaa. Monet kerrat oli pysähdyttävä puuskuttamaan loputtoman tuntuisessa ylämäessä.



Linnasta näkyi kauemmas vain yksi hajonnut torni kukkulan rehevän kasvillisuuden seasta.



Kunnes yhtäkkiä metsässä oli seinä. Tältäkö se tuntuu kun on seinä vastassa? Onneksi sen voi kiertää tai mennä läpi. Tämä irrallinen seinä oli hiukan huvittava, sillä loput linnasta oli kuitenkin suhteellisen kaukana edessäpäin jyrkänteen reunalla.



Tornien jäännökset olivat vaikuttavia. Koetin kuvitella keskiajan ihmisiä pasteeraamassa tornihuoneissa. Melko juhlallinen olo. Mutta talvella varmasti aika kolkkoa ja kylmää.



Ikkunasta linnanherra on varmaan kurkkinut kylälle tämän tuosta. Kauniit lasinpielet. Minkähänlaiset kiemurat "ristikoissa" on ollut ja minkä väriset lasit tai peräti lasimaalaukset tässä on ollut...



Tässä kunnossa olevat rauniot pitävät seikkailijan tarkkaavaisena. Katso aina ensin katon tai oviaukkojen romahdusvaara ennen alle menemistä. Tarkista onko lattiassa aukkoja. Älä nojaa mihinkään. Älä kurkottele ikkunoista tai tepastele oviaukoista jyrkänteen reunan yli. Ihaile takkoja etäämpää, äläkä ainakaan työnnä päätäsi niihin. Kaikkia näitä varovaisuussääntöjä tekisi mieli innoissaan rikkoa, mutta on muistettava hengenvaara.



Linnalta poistuimme "oikotietä" suoraan rinnettä alas. Hmm, hyvä ajatus jos tahtoo että polvet joutuvat koetukselle, sillä joka askeleella meinaa vyöryä sammalen seassa olevan irtosälän mukana alas. Mutta on siinä puolensakin. Ainakin jos on kiinnostunut kaikenmaailman muinaisista roskista, kuten minä. Tämän kuvan kohdalta keräsin kivien ja tiilenpalasten seasta kourallisen astiankappaleita, korroosion lähes mustaksi muuttamaa ikkunalasia ja luuta. Kaikki nämä ovat joutuneet rinteeseen viimeistään 1600-luvun puolen välin tietämillä, kun linna on tuhottu. Ja viimeistään tässä kohdassa alkoi mielikuvitus laukata!

Kivikokoelma

Grotte d'Osellen aukipitäjä omistaa huomattavan ja hienon kivi- ja mineraalikokoelman johon tutustutaan ennen luolaan menoa. Kivet on kerätty ympäri maailmaa. Henkeäsalpaavat ja uskomattomat kivet saivat minutkin hetkeksi pohtimaan, että pitäisikö taas ryhtyä keräämään kiviä - kuten lapsena tein. Onneksi järki voitti!



















Kuvat saa klikkaamalla suuremmiksi.


.