Kutsuva pikkukaupunki

Joskus jää sellainen olo että johonkin paikkaan pitää palata myöhemmin. Ihan niin kuin lehti, jota ei ehdi lukea heti vaan laittaa sen sivuun ja ajattelee "palaanpa tähän myöhemmmin". Feldkirch oli Itävallassa sellainen. Emme ehtineet oikein muuta kuin aamutuimaan kiertää museolinnan läpi ja kävellä nopeasti pienen kiepin keskustassa. Kovin oli kuitenkin kutsuvan näköinen paikka.

Mielelläni istuisin katukahvilassa katselemassa paikallisten hyörinää ja valokuvailisin ja kiertelisin. Kurkkaisin välillä johonkin rappukäytävään ja sisäpihallekin. Ehkä näkisin jotakin odottamatonta tai erikoista. Alimmassa kuvassa muuten otin kuvaa hauskan näköisestä käsityöputiikin ikkunassa roikkuvasta mekosta, kun mekon takana istuva mies huomasi tilanteen ja kääntyi katsomaan. Avajaiset olivat ilmeisesti tulossa ja sitä siellä joukolla pohdiskelivat.










Vaan kiire oli ajaa vielä samana päivänä läpi Liechtensteinin ja Sveitsin kohti Ranskan Besanconia.


.