Hauskaa Naistenpäivää!

Perin naisellinen juttu; käsilaukku. Osa laukuista on perittyjä, osa ostettuja. Pääosin kirppislöytöjä. Pieni muhkea musta kangaslaukku,5.rivillä, on Lontoon Portobelloroadilta. Ja keräily jatkuu...

Sunnuntaisarja, osa 7

Kevään ensimmäiset kissat!

Toisto on tärkeintä

Hei vaan! Heilutan tässä tassua kaikille niille jotka toivoivat lisää verhokuvia. Joten tässäpä niitä sitten tulee.






Puolat ikkunanväliin keksin alunperin siksi, kun noi vintageverhot on hiukan lyhyet... Ja nyt puolat näkyy vähän niiden altakin. Puolat on valittu sävy sävyyn verhojen kanssa.


Yllä haitarimaisesti aseteltujen (metallilangalla yhteen sidottujen) kangaspuun pirtojen yksityiskohta.




Yllä kaunis kaiverrus pirran päässä.






Yllä pesulauta ikkunanvälissä.


Työhuoneen ikkunalla tummasävyiset puolat.

Ring Ring !!

Sattuman oikusta olen puhelinkeräilijä. Ostaessani ensimmäistä omaa lankapuhelintani 90-luvulla, harkitsin pitkään ja päädyin erääseen valkoiseen antiikkikaupan 50's-kaunokaiseen. Maksoin siitä paljon, taitaapa olla kokoelmani kallein puhelin. Jossain vaiheessa katsoin mitä se on syönyt ja aloin epäillä ettei se olekaan niin vanha kuin oli väitetty. Vihaisena päätin että minua ei koskaan enää huijata puhelimien kanssa ja aloin kerätä niitä, availla ja vaihdella johtoja niihin, tutustua. Tarkkaa lukua en edes tiedä, mutta noin 50 niitä on. Mukaan on laskettu ehkä 2 kännykkää, vajaa kymmenen uuden ajan puhenlinta, loput on vanhaa klassista sarjaa.


Kuvassa uusin kaunokainen, uusvanha (pari vuotta sitten ostettu) jolla voi soittaa ilman että vastapuoli ihmettelee mistä kellarista soitan kun kuuluu niin kummasti.


Tässä vanhin puhelimeni. Samalla myös lempipuhelimeni! Sanon tätä "Suomi-filmi-puhelimeksi", sillä tämän mallin voi bongata aika monesta filmistä. Kyseessä on Siemens&Halskeen puhelin vuodelta 1928.


Vanhalla leipälaudalla arvonsa tunteva jono mustaa. Muut Ericsonia, paitsi yksi joka on Suomen puhelinteollisuuden malli vuodelta 1936.


Pöydälle levitetty kasa, josta erottuu mm kermanvärinen Cobra, kirppislöytö 12 eurolla. Myös hauska harmaa veivimalli ja eräs jossa luuri on pitkittäin.


Sotkuinen vyyhti; mistä aloitan, mitä esille, mitä kaappiin...



Oikeanpuoleisessa rivissä toinen takaapäin, musta lempipuhelimeni; Siemens&Halsken hupaisa malli v.1928.

Nykyään ohitan kirppispuhelimet tiuhasti astellen. Juuri koskaan ei näe malleja joita minulla ei jo olisi. Lisäksi puhelinten hinnat on alkaneet olla aivan törkeitä. Ensimmäisen suuren kännykkäaallon aikaan haalin kirppiksiltä pois lankapuhelimet, markan tai muutaman hintaan.

Mutta jotakin silti puuttuu; luurankopuhelin on eräs jonka kiivaasti haluaisin kokoelmaan. Samoin puukuorinen seinäpuhelin. Cobria kelpuutan koska vain! Näistä jo suostuisin maksamaankin jotakin! ;)

Lontoo, liikkeitä, osa 2

Verhot

Tekstiili-ihmisenä pidän mahdottomasti kodintekstiileistä, etenkin vanhoista. Tässä pieni kavalkadi kotimme verhoista.



Mielestäni boheemit ja hassut verhot olohuoneessa kertovat Inkeriläisten vaiheista. Alla yksityiskohtia neljän painokankaan eri kohdista.











Yllä vierashuoneen raikasta vintagea.


Ruokailuhuoneen kotikutoinen pellavalakana, keskellä sauma ja iän jäljet :)



"Kirjaston" vintagea, kirppislöytö.



Samassa huoneessa vanhat puolat ikkunan välissä.



Makuuhuoneen vanha lastenlakana.



Kaunis nimikointi suurempana.

Loikka

Tänään lähden koikkelehtimaan synnyinseudulle. Mutta palaan jo huomenissa. Pikavisiitti siis. Mukavaa maaliskuuta kaikille!