*click*
.jpeg)
Alimman kuvan taustakankaan olen värjännyt ja painanut siihen lempinäyttelijättäreni Irma Seikkulan kuvia.
tiistai 11. toukokuuta 2010
Paperinukkeja edelleen
Ylimmän kuvan nuket ovat minun lapsuudestani. Ei ihan niin lumoava tunnelma kuin vanhemmissa paperinukeissa!
Alimman kuvan taustakankaan olen värjännyt ja painanut siihen lempinäyttelijättäreni Irma Seikkulan kuvia.
Alimman kuvan taustakankaan olen värjännyt ja painanut siihen lempinäyttelijättäreni Irma Seikkulan kuvia.
maanantai 10. toukokuuta 2010
Paperinukkemuistoja
Pienenä pidin eniten ullakolla penkomisesta. Siellä oli isosiskon ihanat piirrokset ja lelut. Nämä paperinuket ovat osa sitä aarretta. Paaaljon hienompia kuin omat piirrokseni ja leluni.
Muistan kun toivoin joulupukilta nukenvaunuja ja vauvanukkea, sekä leikkikiikaria. Kuvittelin että ne ovat täsmälleen samanlaiset kuin sisareni vanhat. Pettymys oli aika huikea kun ne olivatkin uudet, eivätkä kuhmuraisen kuluneet, kuten ne toisen vuosikymmenen lelut.
Harkitsin tarkkaan kenelle kaverille näytän nämä aarteet vinttikomerosta. Kerrankin vein erään luokkakaverin (harkinnan jälkeen) katsomaan "aarteita"; mutta hän olikin silminnähden pettynyt, kun raotin hänelle ovea tähän vanhojen romujen maailmaan. Koskaan en enää hänelle sitä kokemusta suonut uudelleen. Ymmärsin että kaikki emme ole samanlaisia.
Paras ystäväni ymmärsi nämä jutut ja siksipä hiippailimme heidänkin ullakollaan aina kun mahdollista. Sinne ei olisi saanut mennä, mutta siellä oli niiiiin kiehtovaa, että rikoimme tätä sääntöä useita kertoja. Siellä oli mm suuripyöräiset rottinkiset lastenvaunut ja kaunis kiemuraiseksi veistetty piianpeili. Sekä ikkunalla puukahvallinen soittokello, johon erityiseti ei saanut koskea, sillä sitä oli pitänyt kädessään keuhkotautiin kuollut henkilö. Hän oli kelloa kilistämällä soittanut jonkun tautivuoteensa äärelle vuosikymmeniä aikaisemmin. Meistä se oli niin kiehtovaa!
Muistan kun toivoin joulupukilta nukenvaunuja ja vauvanukkea, sekä leikkikiikaria. Kuvittelin että ne ovat täsmälleen samanlaiset kuin sisareni vanhat. Pettymys oli aika huikea kun ne olivatkin uudet, eivätkä kuhmuraisen kuluneet, kuten ne toisen vuosikymmenen lelut.
Harkitsin tarkkaan kenelle kaverille näytän nämä aarteet vinttikomerosta. Kerrankin vein erään luokkakaverin (harkinnan jälkeen) katsomaan "aarteita"; mutta hän olikin silminnähden pettynyt, kun raotin hänelle ovea tähän vanhojen romujen maailmaan. Koskaan en enää hänelle sitä kokemusta suonut uudelleen. Ymmärsin että kaikki emme ole samanlaisia.
Paras ystäväni ymmärsi nämä jutut ja siksipä hiippailimme heidänkin ullakollaan aina kun mahdollista. Sinne ei olisi saanut mennä, mutta siellä oli niiiiin kiehtovaa, että rikoimme tätä sääntöä useita kertoja. Siellä oli mm suuripyöräiset rottinkiset lastenvaunut ja kaunis kiemuraiseksi veistetty piianpeili. Sekä ikkunalla puukahvallinen soittokello, johon erityiseti ei saanut koskea, sillä sitä oli pitänyt kädessään keuhkotautiin kuollut henkilö. Hän oli kelloa kilistämällä soittanut jonkun tautivuoteensa äärelle vuosikymmeniä aikaisemmin. Meistä se oli niin kiehtovaa!
sunnuntai 9. toukokuuta 2010
torstai 6. toukokuuta 2010
Uimapukukuumetta
Kuulun niihin, jotka nirsoilevat uimapukujen kanssa. Kaupoissa on turha enää katsellakaan, uudet mallit on niin tylsiä ja rumia. Sjödenin kuvastossa on jotain parempaa, sellaiset hiukan lahkeelliset ja epätekokuitumaiset, muistuttavat hiukan tuota kuvan "Silo-mallia". Mutta vanhat olisi parhaat! Kahdet arvioilta 60-luvun uimapuvut omistan, mutta eihän kahdet riitä mihinkään, vai mitä? Haluaisin ainakin vielä yhden hupsun 50-luvun uimapuvun, tai sitten räikeän kukalliset froteebikinit mallia 70-luvun alku, jollaiset siskollani oli.
Haluan vielä lisätä että en ole mikään rannoilla patsasteleva nainen, enkä oikein osaa kuvitella itseäni ottamaan aurinkoa tuntikausiksi! Nautin kyllä auringosta suunnattomasti kuin kissa, mutta tämä uimapukuvaje onkin aivan eri asia kuin rantaelämä. Joskus mökiltä lähdemme veneellä puolen tunnin matkan päähän salaiseen kalliosaareen jossa on ihana uida. Sinne tarvitsen ne kolmannet ja neljännet vintage uimavermeet! (Emme tosin käy siellä kuin 1-3 kertaa kesässä... joten ehkä se kolme uimapukua sittenkin riittää nipin napin.)
Haluan vielä lisätä että en ole mikään rannoilla patsasteleva nainen, enkä oikein osaa kuvitella itseäni ottamaan aurinkoa tuntikausiksi! Nautin kyllä auringosta suunnattomasti kuin kissa, mutta tämä uimapukuvaje onkin aivan eri asia kuin rantaelämä. Joskus mökiltä lähdemme veneellä puolen tunnin matkan päähän salaiseen kalliosaareen jossa on ihana uida. Sinne tarvitsen ne kolmannet ja neljännet vintage uimavermeet! (Emme tosin käy siellä kuin 1-3 kertaa kesässä... joten ehkä se kolme uimapukua sittenkin riittää nipin napin.)
keskiviikko 5. toukokuuta 2010
Uusi Windstein, osa 2/2
Alakerran hienot pylväät, vieläpä keskenään erilaiset!
Linna sivuovelta katsottuna. Selän takana jyrkkä metsäinen alamäki.
Edellisen kuvan sivuovi on heti nurkasta oikealle.
Vuosisatojen mittaan on portaitakin rakennettu samaan kohtaan useita kertoja...
...mutta nämä uusimmat olivat silti epäilyttävimmät, pelottavimmat, vaarallisimmat!
Linnan korkean osan sisäpuolella ihailin ikkunamalleja.
Toisessa kerroksessa on ollut takka. Seinässä vielä takan paikka ja suora hormilinja harakoille.
Seinänvierustalla pystyi kiipeämään jopa "toiseen kerrokseen", joka näissä rauniolinnoissa oli aika harvinaista. Vasemmanpuoleisen ikkunan penkille piti tietenkin päästä istumaan ja fiilistelemään, että miltä tuntuu olla linnanneito... 
...joka haikeasti tähyää kaukaisuuksiin...
Melko korkealla sitä sielläkin sitten tuli oltua. Kyllä nämä "kerrostalot" päihittävät nykyiset mennen tullen!
tiistai 4. toukokuuta 2010
Uusi Windstein, osa 1/2
Vanha Windstein tuhottiin (yksi monista kerroista historian pyörteissä) 1332 ja tämä uusi rakennettiin 1339. Lopullisesti linnan tuhosivat Ranskan joukot kolmikymmenvuotisessa sodassa 1676.
Tämä linna onkin suorastaan moderni vanhaan Windsteiniin verrattuna.
Erkkeri keskiajan tyyliin. Tällaisista rakenteista pidän!
Tornin juurella on ilmeisesti ollut kaivaukset hiljattain. Olisi ollut mukava nähdä täkäläisiä työtapoja ja niitä löytöjä!
Viehtymykseni kuluneisiin portaisiin on ilmeinen.
Linna oli sisältäkin yllättävän laaja. Monia yksityiskohtia ja mielenkiintoisia rakenteita.
Edellisestä kuvasta suoraan oikealle. Kaunis korkea osa on säästynyt tuholta ainakin ulkoseinien osalta. Puiset portaat olivat huolestuttavan heikossa kunnossa, mutta se ei tietenkään estänyt tutustumista "kerroksiin".
Kallioon hakattu kellarihuone korkean osan alla. Oikeassa reunassa näkyy taas muistakin linnoista tuttu kannatinpylväsrakenne.
Ikkunoista kurkistellessa tulee pakostakin mieleen, että millainen on mahtanut olla keskiajan näkymä. Ehkä ei kovin paljon poikkea nykyisestä.
Tämä linna onkin suorastaan moderni vanhaan Windsteiniin verrattuna.
Erkkeri keskiajan tyyliin. Tällaisista rakenteista pidän!
Tornin juurella on ilmeisesti ollut kaivaukset hiljattain. Olisi ollut mukava nähdä täkäläisiä työtapoja ja niitä löytöjä!
Viehtymykseni kuluneisiin portaisiin on ilmeinen.
Linna oli sisältäkin yllättävän laaja. Monia yksityiskohtia ja mielenkiintoisia rakenteita.
Edellisestä kuvasta suoraan oikealle. Kaunis korkea osa on säästynyt tuholta ainakin ulkoseinien osalta. Puiset portaat olivat huolestuttavan heikossa kunnossa, mutta se ei tietenkään estänyt tutustumista "kerroksiin".
Kallioon hakattu kellarihuone korkean osan alla. Oikeassa reunassa näkyy taas muistakin linnoista tuttu kannatinpylväsrakenne.
Ikkunoista kurkistellessa tulee pakostakin mieleen, että millainen on mahtanut olla keskiajan näkymä. Ehkä ei kovin paljon poikkea nykyisestä.
maanantai 3. toukokuuta 2010
Vanha Windstein, osa 3/3
Viimeiset silmäykset vanhaan Windsteiniin. Neljännen kuvan polulta katsoessa suoraan eteenpäin, seuraavalla kukkulalla sijaitsee uusi Windstein. Sinne kipusimme seuraavaksi.
sunnuntai 2. toukokuuta 2010
lauantai 1. toukokuuta 2010
Vanha Windstein, osa 2/3
Täällä tunsi itsensä lähes vuorikauriiksi hypellessään näillä kielekkeillä, kalliohyllyillä ja kuluneilla portailla. Kolmannen kuvan kivitötterön päälläkin oli jotain rakenteita, mutta sinne emme päässeet (pitää vielä harjoitella tuota kaurishyppelyä)!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)