Lapsenmielisille

Tälläisen ikivanhan lelun löysin Saksasta lelumessuilta. Takana olevaa lasilevyä liikuttamalla saa tarjoilijan kaatumaan, hehe. Vahingonilo on paras ilo.

Alullaan

Pieni rasia on gramofoninneuloille.

Ansa ja Tauno

Ikävöin sitä aikaa kun Helsingin kaduilla saattoi törmätä Ansaan tai Taunoon. Tai johonkuhun muuhun elokuva-alan konkariin. En tiedä elääkö heitä enää edes kourallista. Niitä VANHOJEN suomi-filmien tähtiä.

Silkinkiiltoa vai tekosilkkiä

Mutta hyvinkin luxus-laatua nykyisiin valikoimiin verrattuna. (Sekä mainos että kangas!)

Rautatie, rata, paana

Lapsena asuin noin kilometrin päässä radasta. Kävimme sunnuntaikävelyillä paanalla, huiskutin veturinkuljettajille joka kerta. Olen aina tuntenut outoa vetoa juniin ja rautateihin. Ehkä koska kuulun rautatieläissukuun.

Isoisäni oli rautatieläinen. Hänen isänsä oli lokomotivförare - veturinkuljettaja. Hänen appiukkonsa oli rautatieläinen, eräs pysäkkikin nimettiin hänen mukaansa. Myös HÄNEN appiukkonsa oli rautateillä - suunnitteli ja rakennutti ensimmäiset radat Suomeen ja vähän venäjällekin. Sen pidemmälle ei ehkä voi rautatieläissukua olla...

Mutta jos minä olisin puikoissa, määräisin höyryvetureita edelleen enemmän liikenteeseen! Vuosi sitten mieheni yllätti minut höyryjuna-ajelulla. Olin kuin lapsi karkkikaupassa, sanaton ja jännittynyt ja innoissani ja sinkoileva. Seisoin vaunusillalla ajon aikana ja annoin tuulen tuivertaa. Maa viuhui jalkojen alla ja savu tuprahteli piipusta. Ihanaa, ihanaa!


























Kuvat on otettu Saksassa viime keväänä.

Sunnuntaisarja, osa 39

Kipsissä

Kuvan kipsitytön on sisareni tehnyt minusta.

Hatuttaa

Pidän asusteista, kuten hatuista. En pukeudu hattuihin, mutta ihastelen niitä. Kuvassa näkyy osa hatusta, joka on kuulunut isoäidilleni.

Autiotalo II

Autiotalo

Ihmettelyä

Kuulin hiljattain viisauden;
Niin kauan kun ihminen ihmettelee,
hän pysyy nuorena.





Palanut lestitehdas.

Auringon lämmittämän hirren ja tervan tuoksu

Sunnuntaisarja, osa 38

Kas siinä kysymys

Minä aion isona fyysikoksi, sitten kun hra Hawking jättää paikkansa jollekulle pätevämmälle.
Tjaa, voisin myös ryhtyä muotoilijaksi. Muotoilisin tänne Lenin-patsaita naapuritalojen paikalle.
Tai arkkitehdiksi. Jugendin ja funkiksen uusi tuleminen, ei elementtejä kiitos.

Jään pohtimaan vaikeaa valintaa.

Pieniä asioita

joista voi olla onnellinen; kauneus, syksyn värit, taivaalle tuijottelu, auringonpaiste...

Saippuakauppias

Tilasin Ullakon aarteilta saippuaa. Oikein kauniita vyötteitä; vuosisadan alkukymmenten kuvia. Käykääpä katsomassa tuota linkkiä! Muutenkin blogi on lemppareitani.

Tiedän useita naisia jotka ovat hulluina saippuoihin. Niiden tuoksut, värit, muodot, luonnonmukaisuus (mahdollisesti) ja vyötteet, ne ne vangitsevat ainakin minut.

Ja sitten vielä vanhat saippuamainokset...

Kuvan nököhammas on lapsuuteni palapelistä, josta en muista koskaan nähneeni kuin muutaman palan. Ehkä söin loput? Olisi kiva tietää miltä kokonaisuus on näyttänyt.