Pettymys no 1

.


Kuvassa vasemmanpuoleinen raastinrauta on isoisäni tekemä.



Olen hullaantunut etnisiin ravintoloihin. Kiinalainen, Thaimaalainen, Intialainen, Malesialainen, Japanilainen, Nepalilainen, Kreikkalainen, Turkkilainen...

Pettymys oli valtava, kun kuulin että etnisiin ravintolohin rahdataan säkkikaupalla muun tavarantoimituksen joukossa aromivahvennetta, natriumglutamaattia!

MIKSI?

Niillähän on muutenkin loistavan makuista ruokaa. Miksi makuja pitää vielä vahventaa? En ymmärrä.

Saisinko Jasmiiniriisiä kanalla ja paljon korianteria ja chiliä. Ethän unohda natriumglutamaattia?

Viime viikolla päätin tarkastella ruokakaapin pakkauksia epäluuloisin mielin. Aromivahvennetta löytyy jopa chilitonnikalasta. Minut on lyöty.

Hyvää Matildanpäivää!

.


Ehdoton suosikkiesiäitini on Matilda. Hän syntyi 1844 Hämeessä, rusthollin Johanna-tyttärelle aviottomana lapsena. Hänen isänsä Knut Adolf Ludvig oli läheisen kartanon omistajan veli, aatelista sukua. Kun Matilda oli nelivuotias, Johanna meni naimisiin saman kartanon sisäpalvelijan kanssa. Johanna vihittiin ilman hääpukua, sillä sellaisen seurakunta vuokrasi vain "siveälle" morsiamelle! Knutia Johanna ei voinut naida, sillä siihen aikaan säätyjako oli vielä tiukka, eikä Johanna ollut aatelinen.

Perhe muutti Helsinkiin. He asettuivat asumaan Kruununhakaan Kristianinkadulle, Lampaan kortteliin. Vinottain toisella puolella tietä on vielä tänäkin päivänä Helsingin vanhin puutalo, Ruiskumestarintalo museoituna. Museo on sisustettu saman ajan mukaan, jolloin Matildan perhe asui naapurustossa. Kuvittelen aina museossa käydessäni että Matilda on varmasti tuntenut ruiskumestari Alexander Wickholmin perheen ja katselen perhekuvaa mielikuvituksen vaellellessa.


Matilda nuorena

Matildan pikkusisko Hilma Johanna syntyy Helsingissä kesällä 1849 ja pikkuveli Frans Ludvig Richard (Frans isänsä mukaan ja Ludvig Matildan isän mukaan?) vuonna 1851. Matildan isä Knut menee naimisiin Moskovalaisen pankkiirin tyttären Sofia Teresian kanssa vuonna 1856. Johanna kuolee noin 1858. Matilda lähtee takaisin Hämeeseen marraskuun lopulla 1858. Isäpuoli jää Helsinkiin ja avioituu saman vuoden joulukuussa maalta kotoisin olevan torpparin tyttären Eva Kristinan kanssa. Frans Victorista tulee rakennusmestari ja kerrotaan että hän oli mukana Uspenskin katedraalinkin rakennustöissä 1862-68.

Matildan mummo Leena kuolee rusthollissa joulukuussa 1860. Äidinisä on kuollut jo ennen Matildan syntymää. Matilda asettuu asumaan rusthollin naapurikartanoon serkkujen perheeseen, jossa hänet kasvatetaan suurin piirtein rippikouluikäisestä täysi-ikäiseksi, joka siihen aikaan oli 22 vuotta. Lähes tasan seitsemän vuoden kartanoelämän jälkeen Matilda lähtee perheestä ja muuttaa vielä kerran Helsinkiin isäpuolen perheen luokse vuonna 1865.


Matildan isäpuoli Frans Victor


Paljonkaan heidän vaiheistaan ei tiedetä näinä kolmena ja puolena vuotena, jotka he asuvat edelleen Kristianinkadulla. Matilda käy Pietarissa, mutta en tiedä miksi ja kenen kanssa. Ehkä isänsä suvun kanssa? Matildan isä nimitettiin Riihimäki-Pietari-ratahankkeen yli-insinööriksi 1868, kenties matka liittyy tähän? Matilda ei kuitenkaan Helsinkiläisty lopullisesti vaan lähtee tällä kertaa pysyvästi takaisin Hämeeseen huhtikuussa 1869, 25-vuotiaana.

Isäpuoli Frans Victor perheineen muuttaa Viipuriin saman vuoden heinäkuussa. Samana päivänä, torstaina 27.7.1869, Matildan setä, kartanonherra Clas Alfred kuolee. Hänestä kirjoitetaan paikallisessa lehdessä mm näin; "...vielä kuolinpäivänään oli hän ollut tiluksillansa kävelemässä. Kuolinpäivän aikaan kotiin tultuansa, wainaja sanoi olevansa wäsyksissä eikä huolinut päivällisestä, waan pani maata sohvallensa jolla pienen hetken jälestä muuttui ijäiseksi..."


Matildan mies Johan Henrik


Perikunta myi kartanon 1872 toiselle suvulle. Matilda pitää yhteyttä isänsä sukuun, kartanon sukuun. Kerrotaan että he eivät oikein hyväksyneet Matildan sulhasvalintaa kun hänet toukokuun 15. 1876 vihitään "vain" kartanon konemestarin Johan Henrikin kanssa. Kuitenkin he saavat häälahjaksi isän suvulta hopealusikat. Johan Henrik tekee elämäntyönsä rautatien palveluksessa ja Matildasta tulee ratavahdin puoliso, joka elelee pienessä mökissä ja saa neljä lasta.

Matildan esikoinen elää vain päivän. Mutta kolme muuta lasta elävät aikuisiksi. En tiedä käykö Matilda koskaan naapuripitäjässä katsomassa lapsuuden maisemia, rusthollia ja kartanoa. Vuonna 1893 purettiin vanha kartanorakennus ja rakennettiin uusi tiilinen, joka on paikallaan yhä edelleen. Matildan isäpuoli on muuttanut takaisin Helsinkiin Viipurista, Ullanlinnankadulle. En tiedä tapaavatko he koskaan enää. Matildan isä kuolee 1899. En tiedä miten Matilda saa tiedon.


Matilda ja Johan Henrik


Matilda jää leskeksi 1921. Matildan elämänpolku on monivaiheinen ja hän on nähnyt paljon. Vielä talvisodankin hän kokee. Hän pakenee sotaa tehdaskaupungista maalle järven rannalla olevaan mökkiin, joka on hankittu suvulle kesämökiksi. Siellä hän kuolee helmikuussa 1940, 95-vuotiaana. Perhealbumissa on kuva Matildasta hänen 90-vuotispäivänään. Kuva on kiehtonut minua aivan pienestä lähtien. Vanhan naisen kasvot ja kyhmyiset kädet. Matildasta on muodostunut vuosien mittaan hyvin läheinen.

Käyn Matildan haudalla. Kivessä ei ole nimeä, samaan hautaan on haudattu myöhemmin sukulainen ja alkuperäinen kivi on poissa. En vie kukkia. Sytytän suitsukkeen ja laulan vähän. Jätän paikalle aavikkoruusun, kiven joka kestää enemmän kuin kukat. Kaivan sen maahan, ettei kukaan heitä sitä pois. Pitäisi ottaa yhteyttä moniin kaukaisiin sukulaisiin, jotka ovat linkki Matildaan. Jos joku vielä tietäisi jotain. Pitäisi kaivaa arkistoja. Perheessä vietetään Matildanpäivää. Kerrataan sitä mikä jo tiedetään ja ajatellaan lämmöllä menneitä. Matildan kuva on aina kirjoituspöydällä ja seinällä. Matka jatkuu.


Matilda 90-vuotispäivänään

Usva

.

- men anden går frigjord till Gud -

Eilinen Japanin tsunami järkytti ihmisiä ympäri maailmaa. Vanhan kuolinilmoituksen värssy on minusta kaunis tällä hetkellä.








Valokuva ja kuolinilmoitus eivät liity toisiinsa.

...G,H,I,J,K,L,M,N...

Jotakin nykypäivänä paheksuttua olisi tässäkin otoksessa. Aapinen on painettu 70-luvun alussa.

Kierrätys

Vasta hiljattain perustin tiskipöydän alakaappiin sangon, johon kerätään lasia ja metallia. Löysin juuri sopivan pienen ja matalan kannellisen sangon. Nyt roskiin menee oikeastaan vain muovia. Miten paljon sitä tuleekaan!

Kuvan kaltainen lamppu on hauskaa kierrätystä, jota toivoisi täällä Suomessakin harrastettavan enemmän.
.

Iloinen yllätys?

Eilen aloitin pitkään tuumaillun projektin erään vanhan takin kanssa. Oli ajankohtaista vaihtaa riekaleinen vuori. Kävin ostamassa tummanpunaista viskoosia, purin vanhan vuorin ja otin mallin uusiin kappaleisiin. Pesin takin ja vein sen ulos narulle kuivumaan.

Neulasin vuorin kappaleita yhteen. Lopulta kaikki palat olivat hahmoteltuina ja aloin pistellä. (Ompelen vanhaan malliin käsin.) Illansuussa hain takin sisälle narulta. Ja mikä iloinen yllätys siellä odottikaan...

Takin hihansuihin ja kaulukseen joskus ompelemani tekoturkiskappaleet olivat kiehtoneet pihan pikkuväkeä ja takki oli liukunut narulla ulottumattomiin. Nykimisen ja kurottelun jälkeen sain takin käsiini. Se oli ystävällisesti ilmastoitu ilmeisesti oravien toimesta. Hihat ja kaulus, tekokarvan vierestä, pureskeltu reikiä täyteen.

Jos en olisi tehnyt jo mielestäni kovasti töitä takin eteen, olisin heittänyt sen roskiin suutuspäissäni, mutta tässä tapauksessa en tietenkään voi antaa periksi. Puran tekokarvat ja kehittelen takille uutta ilmettä. En asenna oraville giljotiinia...


Kuvassa on nuken mekko 50- tai 60-luvulta.

Reippaat terveiset täältä etulinjoilta!

.

Käsityötarpeellisuuksia

Löysin rompepäiviltä kaikenmaailman raaputtimia, lääkärin instrumentteja. Arvelin että voisivat olla tarpeen vaikkapa metallivalun vahamallin tekemisessä.

Ihan kuin niitä vahamalleja joka päivä tekisin...
Ehkä näillä on jotain käyttöä joskus.

Pelastava nurkkakaappi

Pitkän haaveilun ja tuumailun jälkeen olen järjestänyt astiakaapit. Sain pienen vanhan nurkkakaapin valmiiksi; maalattua ja hyllyt hiottua paikoilleen. Täytin sen harkiten kauneimmilla antiikkiastioillani. Mikä ihana tunne!

Muut kaapit on nyt myös järjestetty loogisiksi ja käytännöllisiksi. Ei enää aarteita jossakin hyllyn takakulman pimennossa. Ei enää keikkuvia ja huojuvia pinoja. Ei enää puolen hyllyn purkua ennenkuin taikinakulho on kädessä. Vihdoinkin kaapit näyttävät normaalin ihmisen kaapeilta, eivät himohamstraajan sotkuilta!

Eilen menin kahdelle kirppikselle. Ostin lisää aarteita? Kirjoja kyllä, mutta en ainuttakaan astiaa. Juhuu! (Olen ainakin hetkellisesti voittanut itseni ja järkevöitynyt) Oli yllättävän helppo kävellä astiapöytien ohi. Lautasia minulla on jo liikaakin, en tarvitse. Lasejakaan en tarvitse. Kahvikuppeja en todellakaan tarvitse enempää!...

Mikä uskomattoman vapauttava tunne!!

Kirje äidiltä Meerille

...Muista nyt pitää kaulasi lämmimänä, että pysyisit terveenä ja pidä myös niitä pukujasi että kuluuvat pois eihän niistä sitten ole kun tuleevat vanhanaikaisiksi että olet säädyllisemmin puettu kun viime vuona aina yksi sama puku päällä kyllä isä lupaa kolturahaa tienaa...







Meeri on syntynyt aivan 1900-luvun alussa perheeseen jossa isä on telefoonimonttööri ja äiti kotirouva. Perheeseen syntyy myös pikkuveli Aarne. Meeri opiskelee kielten maisteriksi ja tekee pitkän uran opettajana suuressa kaupunkikoulussa. Noin viisikymppisenä Meeri menee naimisiin leskimiehen kanssa, josta kuitenkin asuu lopulta erillään. Meerin elämä päättyy 90-luvun puolivälissä. Voit törmätä Meeriin ja Aarneen enkelimäisinä lapsina Tampereella Kahvila Runossa, portaikossa olevan valokuvan muodossa.

Tea time!

Juon päivittäin pari-kolme litraa teetä. En keitä vettä ihan kiehuvaksi, ettei teestä tule kitkerää. Laitan kannuun teesihdissä vähän jotakin maustettua teetä ja haudutan 3-5 minuuttia. Suosikki tällä hetkellä on Banaani-kookos-tee, jonka löysin suosikkiteekaupastani Oulun Kofeiinikomppaniasta.

Säilytä aina kaikki tärkeät paperit!

.

Mökki

.

Onko teillä kumisolmuja?

.