*click*
Valoisan ajan päivästä vietimme tarpomalla pitkin hankia paukkupakkasessa. Aamulla mittari näytti -29 astetta, eli oikein raikasta keliä sanoisin. Armeijan huopikkaissa tallustellessa tuli jossain vaiheessa ajatuksiin saamelaisten heinäkengät. Olisi mukava käyttää niitä tälläisillä ilmoilla. Takuuvarmasti lämpimät kengät! Huopikkaissa on se huono puoli, että ne kastuvat päivän mittaan pohjista, kun välillä lumi pääsee autossa sulamaan tossun pintaan.
Illalla kotisohvalla nautimme katsellen pari vanhaa suomi-filmiä, tarkemmin sanottuna Suomisen Ollin tempaus (1942) ja Suomisen taiteilijat (1943). Aivan uskomattoman hienoa, että se pieni pojanviikari "Olli" (Lasse Pöysti) oli juuri Jussi-gaalassa pitämässä vielä puhetta näille nykyisille näyttelijäpolville! Miten ihana on katsella 40-luvun elämää ja niitä yleviä arvoja, joita elokuva haluaa välittää sodan pyörteissä taistelevalle Suomelle.
2 kommenttia:
Minäkin olen Suomisen perhe
-elokuvien suuri fani. Niitä on aina yhtä ihana katsella.
Anonyymi; Niin, joskus tulee oikein sellainen olo että nyt on pakko nähdä Suomisen perheet! Sen lisäksi viimeaikoina on hiipinyt mieleen että nyt on aika lukea jokunen Tiina-kirja. Hassuja "pakkoja". :)
Lähetä kommentti