Toukokuun viimeinen

Jos nyt on kevään viimeinen päivä, ehtii vielä puolustuslinjoille...


Kuvassa on vanha naistenlehti ja nuken mekko.

Sunnuntaisarja, osa 18

Arkeologisia aarteita, osa 4

Pidän lasista aivan erityisesti. Etenkin vanha lasi on kiehtovaa, paljon hienompaa kuin fajanssi ja posliini tai keramiikka. On vaikea ymmärtää miten joku on lasinkin keksinyt! Onneksi maailman keksintävastuu ei ole minulla, en saisi kyllä aikaan yhtään mitään. Huh sentään.

Tässä näitä vanhoja laseja nyt olisi. En muista miltä ajalta ovat, mutta eivät ihan eilisen teeren poikasia kuitenkaan. Hatara arveluni osuu Roomalaiselle rautakaudelle noin 0-400 jKr. Voivat olla toki vanhempiakin.

Yksi toiveammattejani olisi olla lasinpuhaltaja. Pohdin tässä niitä henkilöitä jotka nuokin ihanat pullot ja maljat ja muut esineet on puhaltanut. Ovat varmaan olleet ylen arvostettuja henkilöitä. Työ on ollut ehkä kuluttavaa ja vaarallista, mutta sillä on varmaan rikastunut. Millaisilla työvälineillä lienee työskennelty ja missä? Ja se joka esimerkiksi täällä nykyisen Suomen alueella on tuollaisia esineitä nähnyt tai hallussaan pitänyt, on taatusti ollut suuren ihmetyksen ja kunnioituksen vallassa... kuten minä nyt.

Minusta nämä ovat ihan simpukankuoren ja viinirypäletertun näköisiä puteleita. Kauniita!

Tämä taas on aika huvittavan näköinen vekkuli, lähes mustekalan näköinen örkki. Minäkin kelpuuttaisin tälläiset viinilasit!

Kukahan arvohenkilö tätäkin on käyttänyt? Ja kauanko tämä on ollut käytössä... On tainnut melko ehjänä päätyä hautaansa.

Etanan muotoinen juomasarvi!

Onkohan tällä hahmolla oikea esikuva?

Ikivanhan lasin pinta iridisoituu, muuttuu metallinhohtoiseksi ja kiiltelee kuin öljyläikkä vedessä.

Onkohan tämä ollut hiekassa pystyssä pidettävä malja vai onko sen alla ollut tuki?

Kaksiulotteista kauneutta

Sisareni piirtämiä paperinukkeja ehkä 60-luvulta. Kauneimmat vaatteet joita säilyttelen aarteina! Yritin itsekin matkia tätä tyyliä piirtäessäni, mutta eihän siitä mitään tullut...

Nypellyksiä

Sain Kuukilta ihanan paketin, joka sisälsi nypläysnypylöitä, Kiitos! Tässä muutama nauha joita olen näperrellyt joskus alkeistunneilla. Laitan lisää kuvia blogiin kunhan saan raivattua työhuoneen ja pääsen taas aloittamaan käsityöt. Välillä odotan sitä niin kovasti! Mutta nyt on ihanien puutarhamöyrimisten aika!

Arkeologisia aarteita, osa 3

Puuhastelua pilvin pimein

Eilen ryöpsähti oikea rankkasade! Loistavaa kaikkien kasvien ja itusten kannalta. Ja viilennys helteeseen passaa sekin välillä. Nyt tuntuu että on hirveästi hommia; jos ei ulkona niin sitten sisällä ja onpahan vähän pikkumatkojakin tiedossa. Joka päivälle jotakin. Toimeliasta ja pirteää oloa kaikille!


Kuvan taustana vanha lasten nenäliina. Myös muovieläimet ovat vanhoja, ehkä 60-70 -luvuilta.

Sunnuntaisarja, osa 17

Arkeologisia aarteita, osa 2

Olen muinaisissa fiiliksissä kuten kuvista näkyy...
Neljännen kuvan korvakorut heiluivat vitriinissä aina kun metro jyrisi rakennuksen ali. Kummallista, tämän tason museossa! Otimme niistä videokuvaakin, niin selkeästi ne heilahtelivat. Mietin miten monta heilahdusta ne tekevät vuorokaudessa ja miten paljon koru kuluu vaikkapa vuodessa tämän vuoksi. Minut valtasi suorastaan konservoinnillinen hämmennys!

Toiseksi alimmassa kuvassa on Kultainen Otsaripa...eikö ihana? :)

Arkeologisia aarteita, osa 1

Lontoossa piti tietenkin käydä ihmettelemässä Britis Museumin aarteita. Kuvissa on mielestäni hienoimmat, hauskimmat ja jollain tapaa sykähdyttävimmät esineet. Tämä kuvasarja tulee olemaan melko pitkä.... :)
Kuvat saa klikkaamalla isommiksi.

Röntöstelyä

Viimeaikoina liikkuminen ihmisten ilmoilla on ollut vapautunutta ja vähän huvittavaakin. Maassa möyrimisen jälkeen kun on vaatteet pölyssä, iho pölyssä ja hiukset pölyssä saan kanssaihmisiltä pitkiä katseita ja päästä varpaisiin mittailua. En ole turhantarkka siinä asiassa, mutta huvitun ihmisten tärkeilystä. ;) Sellaista on ulkotyö.
Rentoutukaa, kesä on täällä!

Leppäkerttujen aikaan

Kuvan leppäkertun olen tehnyt koulussa joskus ikuisuus sitten. Eilen bongasin ensimmäisen tämän kesän leppäkertun. Voi, kesä saa minut aivan haltioihini! Olen kuokkinut puutarhassa ja ruskettunut ja kesakoitunut enemmän kuin koskaan toukokuussa. Toivon sydämestäni että ei tule taka-talvea. Ei juuri nyt.

Sunnuntaisarja, osa 16

Lontoo, rakentamista

Lontoo, eläimiä

Ei heti uskois että suurkaupungissa ollaan. Ainakaan minä, tottumaton matkustelija. Kaikki kuvat hienosta Regent's Parkista.

Lontoo, musiikki