Harmaata

Kotihiiri

Olen kotihiiri. Pidän kotona puuhastelusta, suunnittelusta, raivaamisesta ja säätämisestä. Rentoutuminen ei minulle ole koskaan merkinnyt baariin menoa vaan vaikkapa hyvää kirjaa, elokuvaa tai ruokaa. Keksin kotona mielekästä tekemistä loputtomiin.

Ystäville

Ja niille jotka ovat tehneet vaikutuksen minuun sivutessaan elämääni jossakin vaiheessa. :)

Arkeologisia aarteita, osa 8

Haikeaa ja kaunista, sellainen on tänään fiilis. Eräs jakso loppui, katse suuntautuu tulevaan.



Tänä vuonna minua on alkanut kiinnostaa enemmän osteologia ja DNA-tutkimus. En panisi pahitteeksi jos joku esi-isäni kaivettaisiin ylös ja tutkijat saisivat luista kaiken mahdollisen tiedon irti. Miten metkaa olisikaan tietää vaikkapa esi-isien sairaudet ja vammat, ruokavalioista jotakin, pituus, suurpiirteinen ulkonäkö, silmien ja hiusten väri, sekä synnyinseutu. Ja varmasti paljon muutakin joka ei nyt äkkiseltään tule mieleen. Jos olisin hyvin hyvin rikas, rahoittaisin varmasti sellaisen projektin. Itseni voisin myös "testamentata" tutkittavaksi vaikkapa 300 vuotta kuolemani jälkeen. Luulenpa ettei sellainen testamenttaus ole kuitenkaan mahdollista, vielä.

Uimakelit?

Hassua; toivon kovasti juhannukseksi uimakelejä, mutta olenhan kuvan avannossakin uinut viime talvena. Silloin oli -15C pakkasta ja saunasta päin menimme uimaan muutaman kerran. Yöt nukuimme kaminateltassa. Tänään poltin itseni töissä ja yllätyin kun aloin kaivata syyskylmiä ja -pimeitä, jolloin voi kaivaa villasukat esiin ja nauttia erityisen paljon kynttilänvalosta ja teen hörppimisestä. Koleista ilmoista ja vähitellen pakkasista. Kai se ihmismieli täällä pohjolassa on rakennettu vuodenaikojen vaihtelua silmälläpitäen. Huomenna koetan muistaa kaivaa aurinkovoiteen laukusta ja myös käyttää sitä!

Arkeologisia aarteita, osa 7

Jos en olisi juuttunut tänne ikiroutaan, niin kaivelisin erityisen mielelläni Egyptissä muumioita. Ihan tavalliset tusinamuumiotkin kävis, ei tarttis olla Tutankhamon ja kultakammiot.

Kuvan kissamuumioilla on kauniisti punotut pellavakäärinliinat. Kissojen vieressä vitriinissä on tietysti kalamuumiot ;) ja hännänhuippuna Hemulin näköinen lehmämuumio.

Sunnuntaisarja, osa 20

Ihana 30-luku

Haikailen aina 30-luvulle. Lempivuosikymmenelleni, jolloin "kaikki oli paremmin". Tämäkin perin viehättävä uimapuku sen osoittaa. ;)
Tulisi vaan ne uimasäät!

"Suomi-Filmiä" parhaimmillaan

Rakastan ns "Suomi-Filmejä", eli Suomi-Filmin, Suomen Filmiteollisuus oy:n, Fennadan ja kaikkien muiden vanhojen kotimaisten filmiyhtiöitten tuotoksia. Ohjaaja Teuvo Tulio on mestarillinen traagisen tunnelman luoja, unohtamatta Valentin Vaalaa, Hannu Lemistä, Risto Orkoa, T.J. Särkkää, Edvin Lainetta...



Kesäiset maalaisidyllit, kaupunkien loistavat ajankuvat, menneen henki käytöksessä, puheessa, vaatetuksessa, rakennuksissa, autoissa, esineissä... Elokuvissa juoni on oikeastaan vain osa jota seuraan. Jos juoni on joskus huono, voin nauttia elokuvan muusta annista, siitä ajankuvasta. Elokuvat ovat pieniä opintomatkoja menneeseen.


Tietenkin minulla on useita lempielokuvia, joita rakastan kokonaisuuden vuoksi. Ihana juoni, viehättävä miljöö, loistavat näyttelijät; Ratavartijan kaunis Inkeri, Juha, Niskavuoret, Vieras mies tuli taloon, Yrjänän emännän synti, Kulkurin valssi, Kuisma ja Helinä...



Mutta ihania ovat myös Juurakon Hulda, Kanavan laidalla, Hilja-maitotyttö, Komisario Palmut, Suomisen perheet, Ihmiset suviyössä... voisin jatkaa listaa pitkäänkin.

Surullista on että nykyään ei voi enää kadulla kävellä vastaan niiden vanhojen kunnon suomifilmitähtien kanssa, joita ihailee kankaalla! Mitäpä suomifilmit olisivat ilman Eino Kaipaista, Martti Katajistoa, Jussi Jurkkaa, Kullervo Kalsketta, Tauno Paloa, Edvin Lainetta, Tauno Majuria, Tapio Rautavaaraa, Santeri Kariloa tai Kalervo Nissilän leimuavia silmiä! Unohtamatta tietenkään Irma Seikkulaa, Regina Linnanheimoa, Kirsti Hurmetta, Helena Karaa, Mirjami Kuosmasta, Emma Väänästä tai Siiri Angerkoskea!



Parhaat filmit tehtiin 30-40-50-luvuilla. 60-luvulla koko yhteiskunta kaikkine ilmiöineen alkoi mennä "alamäkeen" pikkuhiljaa. Silloin tehtiin ensimmäiset rumat autot ja rumat rakennukset. Idyllinen kauneus alkoi hiipua. 70-luvulla saa todella hakea elokuvaa, josta pitäisin. Kauneuden vuoksi en pidä niistä yhdestäkään. 80-luvulla alettiin taas saada punaisesta langasta kiinni vähitellen, askel askeleelta. Nykyisiä kotimaisia elokuvia ahmin taas innolla. Vaikka eivät ne voita vanhoja konkareita.

Lontoo, ihmisiä osa 2

Lontoo, ihmisiä, osa 1

Matkoilla uskallan kuvata enemmän ihmisiä kuin kotimaassa. Salaa silti sielläkin.

Arkeologisia aarteita, osa 6

Vuorikristallia ensimmäiseltä vuosisadalta jKr. Tehty luultavasti Italiassa.


Rakkauskoru 100- tai 200-luvulta.

Arpakuutioita. Keskimmäinen etenkin on mielestäni viehättävä.

Pelimerkkejä. Vähän kuin "heitä sikaa"-pelissä...

En ole varma liittyvätkö nämä pelaamiseen, mutta kauniita ne ovat kuitenkin esineinä.

Luusta tehtyjä nimikylttejä.

Arkeologisia aarteita, osa 5

Tänään on taas tällänen fiilis... maanalaisella löytöretkellä!

Sunnuntaisarja, osa 19

Kesämekko uusiksi?

No, ainakin on kovin yksinkertainen ja söpö tuo nukenmekko malliltaan. Mutta rakastavasti sillä on leikitty vuosikymmenet!

Museokamaa

Rakastan museoissa verkalleen käyskentelyä. Parasta on jos ilma on kaunis, eikä muita museokävijöitä ole mailla halmeilla, niin että voi kuvitella asuvansa siellä. Nämä kuvat ovat viime kesän Turun reissulta, Luostarinmäen käsityöläiskorttelista.