keskiviikko 21. heinäkuuta 2010

Saksan tuliaisia

Antiikkimessuilta löysin kiiltokuvia ja muistorunoja sisältävän albumin, joka on aloitettu 1875. En ole koskaan nähnyt Suomessa näin vanhaa albumia. Se on ehjä, eikä yhtään kiiltokuvaa ole revitty irti. Kirja on täytetty viimeistä sivua myöten, kauniilla käsialalla.



















Messuilta löytyi myös 20-luvun savikiekkomusiikkia CD:lle talletettuna. Myyjä on ollut useana vuonna paikalla todella laadukkaan ja laajan levyvalikoiman kanssa. Sen lisäksi löysin 20-luvun koristenuken jolle on yleensä itse saanut ommella mieleisensä hameen. Myyntipöydässä näin sekä hameellisia, että hameettomia torsoja, kuten tämä valintani kohde.






Albumin myyjällä oli myös tällaisia uskonnollisia pikkukuvia. Niiden reunaan leikattu pitsikuvio hurmasi minut, sekä ylemmän kuvan vaatetus. Myyjä kertoi ylemmän olevan 1860-luvulta. Alempikin on iältään yli 100 vuotta. Hintaa näillä oli vain 8€ (ylempi) ja 5€ (alempi).




7 kommenttia:

Omenaminttu kirjoitti...

Oletpa tehnyt hienoja löytöjä. Aivan hurmaava tuo värssykirja. Kuinka upeaa onkaan harpata ajassa noin kauas taaksepäin.

Kuukki kirjoitti...

Ihana tuo albumi! Saitko selvää käsialasta & värssyistä? Hyviä muutkin löydöt, mutta albumi on kyllä ylitse muiden :-)

Ullakon Aarteet kirjoitti...

kaunis albumi ! minulla on isoisoäitini "värssykirja" 1800-l lopulta, mutta siinä ei ole kiiltokuvia, kauniilla käsialalla kirjoitettuja tekstejä kylläkin.

harmittavan moni heittää kaiken vanhan kauniin pois - puhumattakaan siitä, että mitäs meistä jää jäljelle ?!

Thilda kirjoitti...

Omenaminttu; Kiitos! Outo ajatella että albumi on niin vanha että sen omistaja on kuollut vanhuuteen ehkä jo toisen maailmansodan aikaan... (sisäkannessa on käsittääkseni alkuperäisen omistajan nimi ja syntymäaika, v1862)

Kuukki; Käsialat on kaikki hiukan erilaisia, mutta selkeitä.(kuvia voi klikkaamalla suurentaa) En vain osaa saksaa yhtään, niin että tekstit jää hämärän peittoon. Minäkin pidän albumista eniten! :)

Ullakon aarteet; Oi, mikä aarre sinullakin! Ne juuri on kaikkein arvokkaimmat jotka kuuluu sukuun jotenkin!
Niin, minä lähes itken aina kun kuulen että joku on heittänyt jotakin pois tai tuhonnut. Koetan itse sitten pelastella niitä (jo yli 20 vuotta) joten nyt on se tilanne että en halua lisää tavaraa kun kaikki paikat on tupaten täynnä!...paitsi että poikkeuksia tulee kuitenkin aina! ;)
Mitähän meistä jää? Hmmm, olen miettinyt asiaa usein. Ensinnäkin että periikö ne joku, vai meneekö tavarat hajalleen ympäriinsä. Jos hyvin pidetään niin aika paljon säilyy, mutta kaatopaikalla säilyy melko vähän, kun ajattelee miten ekologiseen suuntaan nyt mennään. Minä esim koetan käyttää maatuvaa muovia kaikessa missä vaan voi, lasi ja muu kierrätettävä käytetään uudelleen. Ehkä joku koru jää? Vaikea juttu!

Anonyymi kirjoitti...

hyvänen aika!!! schön, schön sanoisi elisabeth!

ihania kaikki, mutta minulla meinasi ihan sydämen pysäyttää tuo "heilige communion"(??)...

terv.,
jenny

Thilda kirjoitti...

Jenny; Niin, eikö ole aivan valloittava tuo albumi?! :)

Anonyymi kirjoitti...

äidillänikin oli lapsena muisto-albumi. täytyykin elvyttää moinen traditio! meillä on liian vähän muistoja nykyään, liian vähän kollektiivisia myyttejä ja mysteerejä.


jenny