maanantai 28. helmikuuta 2011

Äiti rakas

Sota-ajan kirjeissä on jotain tavallista koskettavampaa. Niin rintamalta kotiin, kuin kotoa sinne jonnekin.









Valokuva ja kirjeet eivät liity toisiinsa.

9 kommenttia:

Miia - Miian unelmia kirjoitti...

Olen samaa mieltä! Kauniit kuvat! Aurinkoista viikkoa!

@nne kirjoitti...

Beautiful pictures from beautiful old posts. Like it! @nne

Thilda kirjoitti...

Miia; Kiitos! Aurinkoista viikkoa myös sinulle!

@nne; Thank you! :)

Anonyymi kirjoitti...

Äiti Rakas
Tänään
sipaisen poskeasi hellästi
katsot kaukaisuuteen
menneeseen
pyyhin silmäkulmastasi kyyneleen
omat antavat odottaa
nyt täytyy olla vahva
sipaisen poskeasi hellästi
tänään
Äiti Rakas.

Vippe

Thilda kirjoitti...

Vippe; Voi kuinka ihana! Hyvin Kaunis!! :)

Anonyymi kirjoitti...

Sota-ajan kirjeet ovat todellakin koskettavia. Omassa suvussani ei ole säilynyt sota-ajan kirjeitä. Isovanhempani eivät ole kai olleet mitään kirjeiden kirjoittajia, tai ovat polttaneet ne sitten, ettei kukaan niitä lukisi.

Thilda kirjoitti...

Anonyymi; Minulla on sekä kirppikseltä löydettyjä kirjepinoja, että oman suvun kirjeitä. Aarteita kaikki.

vilukissi kirjoitti...

Voi mitä omistat! Opiskelukaverini teki kerran kirjan vanhempiensa sota-ajan kirjeen vaihdosta. Oli ihana lukea, vaikka olivatkin henkilökohtaisia kirjeitä, mutta niin elämää täynnään.

Thilda kirjoitti...

vilukissi; Sellaiset kirjat ovat tosi mielenkiintoisia!