Sota-ajan kirjeissä on jotain tavallista koskettavampaa. Niin rintamalta kotiin, kuin kotoa sinne jonnekin.
Valokuva ja kirjeet eivät liity toisiinsa.
maanantai 28. helmikuuta 2011
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Elämyksiä, valokuvia, historiaa, rakennuksia, aarteita...
9 kommenttia:
Olen samaa mieltä! Kauniit kuvat! Aurinkoista viikkoa!
Beautiful pictures from beautiful old posts. Like it! @nne
Miia; Kiitos! Aurinkoista viikkoa myös sinulle!
@nne; Thank you! :)
Äiti Rakas
Tänään
sipaisen poskeasi hellästi
katsot kaukaisuuteen
menneeseen
pyyhin silmäkulmastasi kyyneleen
omat antavat odottaa
nyt täytyy olla vahva
sipaisen poskeasi hellästi
tänään
Äiti Rakas.
Vippe
Vippe; Voi kuinka ihana! Hyvin Kaunis!! :)
Sota-ajan kirjeet ovat todellakin koskettavia. Omassa suvussani ei ole säilynyt sota-ajan kirjeitä. Isovanhempani eivät ole kai olleet mitään kirjeiden kirjoittajia, tai ovat polttaneet ne sitten, ettei kukaan niitä lukisi.
Anonyymi; Minulla on sekä kirppikseltä löydettyjä kirjepinoja, että oman suvun kirjeitä. Aarteita kaikki.
Voi mitä omistat! Opiskelukaverini teki kerran kirjan vanhempiensa sota-ajan kirjeen vaihdosta. Oli ihana lukea, vaikka olivatkin henkilökohtaisia kirjeitä, mutta niin elämää täynnään.
vilukissi; Sellaiset kirjat ovat tosi mielenkiintoisia!
Lähetä kommentti