tiistai 22. helmikuuta 2011

Kuvittelen kuistille jäärän

.

Aina kun kuljen talon ohi
näen mielessäni:
kesän
auringonlaskun
rottinki-keinutuolin
vanhan miehen
olkihatun
lappuhaalarit
flanellipaidan
piipun
maissipellon





10 kommenttia:

marika kirjoitti...

oi,oi minäkin näen mielessäni olkihatut... vanhan pariskunnan, syksyn ja paaaljon omppuja:)

Upea talo!

Thilda kirjoitti...

Marika; :) Vanhat talot luo monesti jonkun vahvan tunnelman. Tämäkin autio parka on niin suloinen siinä tien varressa nököttäessään. Kaipaa varmaan niitä ihmisiään jotka sitä rakensivat ja asuivat.

Ullakon Aarteet kirjoitti...

miten kaunis kuisti ja ovet...

alliot + iza kirjoitti...

Such a lovely house.
I'm trying to imagine that it's sitting on a piece of soft silky grass ... showered in warm and golden light :)
Such beautiful scene!
Both in winter and summer!

Thilda kirjoitti...

Ullakon Aarteet; Huokailen aina talon kohdalla. Minusta se selvästi Henkii jotain!

Thilda kirjoitti...

alliot+iza; It is, isn't it! Maybe I will take more photos about it next summer. :)

Parisbreakfasts kirjoitti...

WOW
I will not complain about New York's snow fall.
Just a spit next to this!

Thilda kirjoitti...

ParisBreakfasts; Ahaa, but this is nothing. In our garden there is snow over my knee. Something like 55cm. And -30 degrees Celsius every night for 2 weeks now. :) And I love it!

Gabriela Von Bohlen kirjoitti...

Voi taloparkaa!

Thilda kirjoitti...

Gabriela Von Bohlen; Niin, ehkä se kuolee tuossa hiljalleen kun kukaan ei asu siinä... Sääli. Ja kylmissäänkin vielä.