.
Ehdoton suosikkiesiäitini on Matilda. Hän syntyi 1844 Hämeessä, rusthollin Johanna-tyttärelle aviottomana lapsena. Hänen isänsä Knut Adolf Ludvig oli läheisen kartanon omistajan veli, aatelista sukua. Kun Matilda oli nelivuotias, Johanna meni naimisiin saman kartanon sisäpalvelijan kanssa. Johanna vihittiin ilman hääpukua, sillä sellaisen seurakunta vuokrasi vain "siveälle" morsiamelle! Knutia Johanna ei voinut naida, sillä siihen aikaan säätyjako oli vielä tiukka, eikä Johanna ollut aatelinen.
Perhe muutti Helsinkiin. He asettuivat asumaan Kruununhakaan Kristianinkadulle, Lampaan kortteliin. Vinottain toisella puolella tietä on vielä tänäkin päivänä Helsingin vanhin puutalo, Ruiskumestarintalo museoituna. Museo on sisustettu saman ajan mukaan, jolloin Matildan perhe asui naapurustossa. Kuvittelen aina museossa käydessäni että Matilda on varmasti tuntenut ruiskumestari Alexander Wickholmin perheen ja katselen perhekuvaa mielikuvituksen vaellellessa.
Matilda nuorena
Matildan pikkusisko Hilma Johanna syntyy Helsingissä kesällä 1849 ja pikkuveli Frans Ludvig Richard (Frans isänsä mukaan ja Ludvig Matildan isän mukaan?) vuonna 1851. Matildan isä Knut menee naimisiin Moskovalaisen pankkiirin tyttären Sofia Teresian kanssa vuonna 1856. Johanna kuolee noin 1858. Matilda lähtee takaisin Hämeeseen marraskuun lopulla 1858. Isäpuoli jää Helsinkiin ja avioituu saman vuoden joulukuussa maalta kotoisin olevan torpparin tyttären Eva Kristinan kanssa. Frans Victorista tulee rakennusmestari ja kerrotaan että hän oli mukana Uspenskin katedraalinkin rakennustöissä 1862-68.
Matildan mummo Leena kuolee rusthollissa joulukuussa 1860. Äidinisä on kuollut jo ennen Matildan syntymää. Matilda asettuu asumaan rusthollin naapurikartanoon serkkujen perheeseen, jossa hänet kasvatetaan suurin piirtein rippikouluikäisestä täysi-ikäiseksi, joka siihen aikaan oli 22 vuotta. Lähes tasan seitsemän vuoden kartanoelämän jälkeen Matilda lähtee perheestä ja muuttaa vielä kerran Helsinkiin isäpuolen perheen luokse vuonna 1865.
Matildan isäpuoli Frans Victor
Paljonkaan heidän vaiheistaan ei tiedetä näinä kolmena ja puolena vuotena, jotka he asuvat edelleen Kristianinkadulla. Matilda käy Pietarissa, mutta en tiedä miksi ja kenen kanssa. Ehkä isänsä suvun kanssa? Matildan isä nimitettiin Riihimäki-Pietari-ratahankkeen yli-insinööriksi 1868, kenties matka liittyy tähän? Matilda ei kuitenkaan Helsinkiläisty lopullisesti vaan lähtee tällä kertaa pysyvästi takaisin Hämeeseen huhtikuussa 1869, 25-vuotiaana.
Isäpuoli Frans Victor perheineen muuttaa Viipuriin saman vuoden heinäkuussa. Samana päivänä, torstaina 27.7.1869, Matildan setä, kartanonherra Clas Alfred kuolee. Hänestä kirjoitetaan paikallisessa lehdessä mm näin; "...vielä kuolinpäivänään oli hän ollut tiluksillansa kävelemässä. Kuolinpäivän aikaan kotiin tultuansa, wainaja sanoi olevansa wäsyksissä eikä huolinut päivällisestä, waan pani maata sohvallensa jolla pienen hetken jälestä muuttui ijäiseksi..."
Matildan mies Johan Henrik
Perikunta myi kartanon 1872 toiselle suvulle. Matilda pitää yhteyttä isänsä sukuun, kartanon sukuun. Kerrotaan että he eivät oikein hyväksyneet Matildan sulhasvalintaa kun hänet toukokuun 15. 1876 vihitään "vain" kartanon konemestarin Johan Henrikin kanssa. Kuitenkin he saavat häälahjaksi isän suvulta hopealusikat. Johan Henrik tekee elämäntyönsä rautatien palveluksessa ja Matildasta tulee ratavahdin puoliso, joka elelee pienessä mökissä ja saa neljä lasta.
Matildan esikoinen elää vain päivän. Mutta kolme muuta lasta elävät aikuisiksi. En tiedä käykö Matilda koskaan naapuripitäjässä katsomassa lapsuuden maisemia, rusthollia ja kartanoa. Vuonna 1893 purettiin vanha kartanorakennus ja rakennettiin uusi tiilinen, joka on paikallaan yhä edelleen. Matildan isäpuoli on muuttanut takaisin Helsinkiin Viipurista, Ullanlinnankadulle. En tiedä tapaavatko he koskaan enää. Matildan isä kuolee 1899. En tiedä miten Matilda saa tiedon.
Matilda ja Johan Henrik
Matilda jää leskeksi 1921. Matildan elämänpolku on monivaiheinen ja hän on nähnyt paljon. Vielä talvisodankin hän kokee. Hän pakenee sotaa tehdaskaupungista maalle järven rannalla olevaan mökkiin, joka on hankittu suvulle kesämökiksi. Siellä hän kuolee helmikuussa 1940, 95-vuotiaana. Perhealbumissa on kuva Matildasta hänen 90-vuotispäivänään. Kuva on kiehtonut minua aivan pienestä lähtien. Vanhan naisen kasvot ja kyhmyiset kädet. Matildasta on muodostunut vuosien mittaan hyvin läheinen.
Käyn Matildan haudalla. Kivessä ei ole nimeä, samaan hautaan on haudattu myöhemmin sukulainen ja alkuperäinen kivi on poissa. En vie kukkia. Sytytän suitsukkeen ja laulan vähän. Jätän paikalle aavikkoruusun, kiven joka kestää enemmän kuin kukat. Kaivan sen maahan, ettei kukaan heitä sitä pois. Pitäisi ottaa yhteyttä moniin kaukaisiin sukulaisiin, jotka ovat linkki Matildaan. Jos joku vielä tietäisi jotain. Pitäisi kaivaa arkistoja. Perheessä vietetään Matildanpäivää. Kerrataan sitä mikä jo tiedetään ja ajatellaan lämmöllä menneitä. Matildan kuva on aina kirjoituspöydällä ja seinällä. Matka jatkuu.
Matilda 90-vuotispäivänään
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
6 kommenttia:
Onpa mahtavaa miten paljon tiedät suvustasi. Niin arvokasta ja mielenkiintoista tietoa. Ja kauniita kuvia!
Solen; Kiitos! En ole aina tiennyt näin paljon, mutta olen ollut aina (tai niin kauan kuin muistan) tosi kiinnostunut siitä. Tutkiminen on oikeastaan koko loppuelämän projekti, sillä aina voi saada lisää tietoa. Netistäkin löytää nykyään vaikka mitä! :)
Kuolleet ovat kyllä välillä elävämpiä, kuin ne joita eläviksi kutsutaan... :o)
jenny
Jenny; Miten mua naurattaakaan nyt....;D ;D Tuli vaan eräs kesä mieleen... tiedät kyllä!
En ole varma tiedänkö... hmm... vaikea sanoa...
-j
j; No VIIME kesä! Tiedät tiedät... puhuimme Hesessä kahvikupposen ääressä sen jälkeen. Joko arvelet tietäväsi? ;)
Lähetä kommentti