Hengailua kulmilla

Ultramodernia arkkitehtuuria

Mikä muoto miellyttää...?

Tallinna

Peltipurkkihimo

Kun nyt kerran kaupunkikuvia innostuin julkaisemaan...

Tässä viimeisin peltipurkkilöytö!

 

 

Turun turuilla ja toreilla

Työkaveri totesi, että minä hahmotan maailmaa esi-vanhempien kautta.

Sehän on aivan totta! Kukaan ei ole sanonut niin aiemmin,

enkä ole itsekään tullut ajatelleeksi niin.

Tässä kuva Turusta, koska Turku on tärkeä paikka;

yksi esi-vanhempien kotikaupungeista.



Kaupungissa

Molemmat kuvat Suomen mittakaavassa suuresta kaupungista.

 

Kesäaamun säteet

On sellainen olo, että auringon säteet tuovat nyt symbolisesti voimaa,

monessakin mielessä!

 

Eilalle

Tänään nukkui ikiuneen tätini Eila.

Olet valossa, ilman kärsimyksiä.

Sille puolelle mennyt suku on kanssasi.

Kaunista matkaa täti!

Töihin Nokian tennareissa

Sinänsä mukava ajatus dokumentoida työmatkansa valokuvin putkahti mieleeni kesällä.

Siitä sarjasta pari ensimmäistä tässä näytteeksi.

Keksin myös ottaa kaapissa säilömäni vanhat, mutta käyttämättömät, Nokian tennarit käyttöön.

Koska ne eivät kuitenkaan kumin vanhenemisen vuoksi kestä kaapissa ikuisesti, päätin nauttia niistä nyt kun ne vielä ovat käyttökunnossa.

Vanha Nokialainen kumi kestää silti vuosikymmeniä kauemmin kuin nuykyaikainen "kumi"-mikä-lie-materiaali- pahimmillaan. Olenko kertonut siitä, kun ostin matalavartiset hauskannäköiset citykumpparit muutama vuosi sitten? Ne menivät rikki neljän ensimmäisen käyttökerran aikana. Vein ne takaisin kauppaan ja sain tilalle uudet samanlaiset. Myyjä totesi erässä olleen jonkun vian, koska niitä oli tuotu takaisin enemmänkin.

Toiset citykumpparit kestivät vähän pidempään; kuukauden. Vein ne kauppaan takaisin ja sain tilalle uudet samanlaiset. Ne kolmannet hajosivat vuoden sisällä. Niitä en vienyt takaisin, sillä sappi kiehui jo aivan tarpeeksi huonon nykylaadun takia. Sen sijaan etsin kirppiksillä vanhoja Nokialaisia silmä kovana. Niitähän minulla kaapissa jo kahdet onkin; 60-70-lukujen taitteen ruskeat naistenmallit. Miksi siis ostaakaan uusia? Hullu ajatus.

Unelmien siivin

Olen tehnyt uuden aarrekartan, sen tilalle, jonka huomasin toteuttaneen itsensä jo pari vuotta sitten. Mutta jotakin siitä vielä puuttuu; muutama kuva, suuria asioita ilmentäen. En ole tähän uuteen ihan tyytyväinen; kartta on täynnä arkisia ja pieniä asioita, mukavaa ja lämpöistä tunnelmaa, mutta kuitenkin ilman isoja päämääriä. Olen pohtinut pitäisikö se tehdä sittenkin alusta. Suurten linjojen unelmia?

Näin tein aarrekartan;

varasin ison arkin paperia ja paljon pieniä miellyttäviä lehdistä leikattuja kuvia.

Pohdin tietenkin etukäteen mitä elämässä arvosta ja mitä haluan tulevaisuudelta. Sen mukaan valitsin kauan ja hartaasti oikeat lehdet ja niistä oikeat kuvat. Kuvien arkille liimaamisen jälkeen kirjoitin niiden päälle mitä ne symboloivat.

Valmis kartta ei ole tarkoitettu näytettäväksi muille, siksi pidän sitä laatikossa. Katselen sitä välillä ja uskon että sen esittämät unelmat toteutuvat pikkuhiljaa. En ole asettanut sille aikarajoja. Edellisen kartan tein noin 12 vuotta sitten samalla metodilla.

Tämä on varmasti sellaista monien halveksimaa hömppää, jolle ei löydy mitään järkiselitystä. Mutta ainakin se tuo tekijälleen hyvää mieltä ja selkeyttää ajatuksia. Suosittelen!

Suuria asioita

Monia suuria asioita on tapahtunut viime viikkoina.

Pysähdyttäviä ja surullisiakin.

Huolestuttavia.

Mutta myös ihmeellisiä,

kauniita ja voimannuttavia asioita.

Olen ajatellut paljon läheisiäni,

mutta ollut myös paljon esi-vanhempien kanssa.

Ei vain minulle ja perheelleni,

vaan myös monille ystäville on tapahtumassa paljon juuri nyt.

Kummallinen voimallinen syksy.

Jostain syystä olen kuitenkin positiivisella mielellä,

uskon huomiseen ja luotan kaiken tapahtuvan oikein.

Syksyinen fiilis

 

 

 

 

 

Sade

Pihkura kun sataa vaan joka päivä!

Monta hyvää suunnitelmaa on mennyt myttyyn sen takia.



Vanhan tehtaan kiehtovuus

Tykkään rösöisistä tehtaista ja omituisista paikoista. Parasta on kun menee ensi kertaa johonkin kaupunkiin ja "löytää" aarrepaikkoja.

Näissä kuvissa on aikoinaan löytämiäni arkkitehtonisia aarrepaikkoja.

Puutaloalueella Pärnussa

Vangit menneet

Tätä autiota vankilaa kuvasin Pärnussa.

Kaunis ja kujeileva Tartto

Tänäkin kesänä Tartossa käytiin. Syötiin tavan mukaan hyvät pizzat ja kuvattiin vähän kaupunkia ja kävin lempiputiikissani ostamassa pitkät kuvioidut villasukat.