Metsäläisenä

Jo viisi kilometriä ennen määränpäätä alkoi tien auraamaton osuus. Vain latu johti eteenpäin.

Niin, tietysti myös niitä puita, katkenneita latvoja yhä uudestaan ja uudestaan tiellä vastassa pitkin pituuttaan aina kun yksi oli raivattu pois edestä.


Onhan tämä talvi kaunis, kauniimpi kuin moneen aikaan, mutta on sillä varjopuoliakin. Melkein säälittää puuparat jotka katkeilevat lumen painosta.




Ei kalansilmäobjektiivia, vaan taipuvia latvoja.



Joku muukin oli tepastellut rannalla; hirvi. Toivoin hartaasti jäällä seisoessani, että hirvi astelisi hiljaa ja arvokkaasti metsästä esiin, mutta sitä elämystä minulle ei suotu.


Tälläisinä hetkinä jotenkin ymmärrän aina erakoita. Sisälläni asuu pieni erakko:)


Ruokakin on parasta nuotiolla kypsennettynä. Tosin savustuimme tässä itsekin perinpohjin.


Iltapuhteella luin ääneen Fellmannin muistelmia lapista saamelaisten keskuudesta 1800-luvulla. Ja tietysti Merete Mazzarellaa! Tällä kertaa "Kun kesä kääntyy". Voisin olla ilman musiikkia ja elokuvia pitkänkin aikaa, mutta lukemista on aina oltava!