Sukututkimuksen Hannu Hanhi

Kaveri sanoi minulle viime viikolla että olen sukututkimuksen Hannu Hanhi. Nauratti. Mutta eilen kieltämättä tuli vähän sellainen olo.

Matkustin näet eräälle pikkupaikkakunnalle etsimään (isoisäni isoäidin) Matildan velipuolen hautaa. Veli oli ollut poliisina paikkakunnalla 1880-luvulta lähtien. Tarvoin tihkusateessa ympäri hautausmaata, kunnes päätin kysyä neuvoa hautausmaatyöntekijöiltä.

Sukunimi on harvinainen, joten se muistettiin. Minut ohjattiin ison perhehaudan äärelle. Jesh! Juuri oikea hauta. Aviopari, kaksi lasta ja kukas tuo yksi...

Ainakin 15 vuotta kateissa ollut hauta löytyi sattumalta! Nimittäin Matildan isäpuoli oli haudattu poikansa kanssa samaan sukuhautaan. Se rakennusmestari sieltä Kristianinkadulta Helsingistä!

Nämä tulppaanit on poimittu omasta penkistä kesäkuussa.



Käännyin ja otin pari askelta; näin Matildan veljentyttären haudan ja siinä ihan lähellä kaksi muutakin tämän suvun hautaa. Tepastelin suoraan lähimpään kukkakauppaan ostamaan heille kauneimmat kukat jotka löysin. Tihkusade ei enää madaltanut mieltä!

Kaiken lisäksi sain kukkakaupasta elossa olevan jälkeläisen tiedot. Nyt minulla on siis isoisän pikkuserkun nimi, osoite ja puhelinnumero. Miten ystävällistä!

Retken lopuksi tepastelin paikalliseen kirjastoon, jossa kirjastonhoitaja näytti minulle useita kirjoja joissa voisi olla Matildan velipuolesta juttua. Lainasinkin kaksi, joissa on paljon kuvia ja tietoa hänen perheestään.

Näitä päiviä varten kannattaa välillä kahlata tuloksetta paksujakin asiakirjoja läpi. Nämä päivät saavat sydämen läpättämään ja innostuksen hehkumaan poskilla. Näitä päiviä varten tutkin!